Suomi 100 vuotta Itä-Euroopan ajassa

Toukokuun alussa Suomi viettää satavuotisjuhlia. Vapunpäivänä 2021 on kulunut 100 vuotta siitä, kun Suomi siirtyi käyttämään aikavyöhykeaikaa. Käyn tässä blogissa läpi Suomen käytössä olevan ajan historiaa.

Paikallisaika

Aluksi kaikkialla Suomessa oli käytössä paikallisaika. Joka paikkakunnalla oli oma aikansa, joka oli sidottu auringon etelässä oloon. Kun aurinko oli etelässä, kello oli 12. Koska yhteydet hoituivat hitaasti, lähinnä hevosvetoisesti, ei viereisten paikkakuntien eri kellonajoilla ollut juurikaan käytännön merkitystä. Esimeriksi Suomen suuriruhtinaskunta-aikana Venäjän pääkaupungin Pietarin ja Helsingin välinen paikallisaikojen ero oli noin 22 minuuttia. Matka Helsingistä Pietariin – tai päinvastoin – vei aikaa kuitenkin niin paljon, ettei tällä 22 minuutin paikallisaikojen erolla ollut vaikutusta elämänmenoon. Esimerkiksi almanakoissa käytettiin Turun paikallisaikaa vuoteen 1832 saakka.

Maapallon jako aikavyöhykkeisiin

Yhteyksien parantuessa ja matkustamisen yleistyessä ongelman muodosti eri maissa olevat toisistaan poikkeavat ajat. Ajat eivät poikenneet pelkästään tuntien osalta, vaan myös minuutit poikkesivat toisistaan.

Vuonna 1884 Washingtonissa pidettiin kansainvälinen kokous, jonka tuloksena maapallo jaettiin 24 aikavyöhykkeeseen, joista jokainen poikkeaa Greenwichin ajasta tasamäärän tunteja. Jokainen aikavyöhyke on leveydeltään 15 pituusastetta. 0-meridiaanin valinta ei kuitenkaan ollut ongelmatonta. Nollameridiaanina oli käytetty Pariisia ja Lontoota ennen Kanarian saarten läntisintä saarta eli Ferroa (espanjaksi El Hierro). Esimerkiksi Valtiokalenterissa oli Helsingin sijainti ilmoitettu 1800-luvun puolivälissä sekä Ferron että Venäjän pääobservatorion eli Pulkovan observatorion suhteen.

Lopulta nollameridiaaniksi valittiin Lontoon Greenwichin observatorion kautta kulkeva pituuspiiri, koska suurin osa tuolloisista merikartoista oli piirretty Greenwichin meridiaanin mukaan. Kaikki maat eivät kuitenkaan ottaneet käyttöön aikavyöhykeaikaa. Yksi näistä oli Suomi.

Paikallisajasta Helsingin aikaan

Kun kulkuyhteydet paranivat, tarve koko valtakunnan yhteisestä ajasta alkoi kasvaa. Erityisesti rautatie- ja lennätinverkoston laajetessa asia tuli konkreettisesti esille. Verkoston laajetessa levisi Helsingin ajan käyttö. Juna-aikataulut oli myös radanvarsilla ilmoitettu Helsingin ajan mukaan. Helsingistä Pietariin kulkevat junat käyttivät Helsingin aikaa Kouvolan lähellä olevalle Kaipiaisen asemalle saakka, jonka jälkeen siirryttiin käyttämään Pietarin aikaa. Valtiosäädyt anoivat kahdesti 1800-luvun loppupuolella suuriruhtinaalta, että koko Suomessa siirryttäisiin käyttämään samaa aikaa paikallisaikojen sijaan, mutta anomukset eivät johtaneet tulokseen. Vaikka suuriruhtinas ei määrännyt Suomelle yhtenäistä aikaa, levisi Helsingin aika käytännössä koko maahan, joten Helsingin ajasta tuli de facto Suomen aika.

Helsingin ajasta aikavyöhykeaikaan

Vähitellen eri maat ottivat käyttöön aikavyöhykeajan. Norja otti sen käyttöön vuonna 1895, ja Ruotsi viisi vuotta myöhemmin. Silloinen Neuvosto-Venäjä otti aikavyöhykeajan käyttöön vuonna 1919. Suomen aikavyöhykkeestä poikkeavaa aikaa pidettiin hankaluutena, koska esimerkiksi Tukholmaan matkustettaessa piti kellon aikaa siirtää ei pelkästään tuntiviisarin, vaan myös minuutti- ja sekuntiviisarien osalta.

Joulukuussa 1919 oli muutamissa lehdissä uutinen, jonka mukaan Suomen Maantieteellinen Seura oli jättänyt valtioneuvostolle kolme esitystä. Ensimmäisen mukaan Suomen keskiajaksi pitäisi ottaa aika, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa. Toisen esityksen mukaan Suomessa pitäisi ottaa käyttöön 24-tuntinen aika, jonka piti korvata käytössä ollut 12-tuntinen aika ap (aamupäivä)- ja ip (iltapäivä)-merkinnöin. Kolmanneksi siirtymä Helsingin ajasta aikavyöhykeaikaan pitäisi tehdä sopivana ajankohtana keskiyöllä vuonna 1920.

Tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg allekirjoitti 12.3.1920 asetuksen, jonka mukaan Suomi siirtyisi käyttämään 1.5.1921 aikavyöhykeaikaa, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa. Suomi siirtyi virallisesti aikavyöhykeaikaan vapunpäivänä 1921, kun kelloja siirrettiin klo 0.00 tasan 20 minuuttia ja 11 sekuntia eteenpäin. Näin Maantieteellisen Seuran esityksistä kaksi toteutui, tosin vuosi oli 1921 eikä toivottu 1920. Toisena ollutta 24-tuntista kellonaikojen esitystä jouduttiin odottamaan melkein 10 vuotta. Almanakkaan 24-tuntiset kellonajat tulivat vuoden 1930 alussa.

Viro oli nopeampi

Kun Suomi käytti aikaa esityksestä toteutukseen lähes puolitoista vuotta, oli eteläinen naapurimme Viro nopeampi käännöksissään. Viron parlamentille tehtiin esitys siirtymisestä aikavyöhykeaikaan huhtikuun puolivälissä 1921. Parlamentti päätti siirtymisestä 27.4. ja neljää päivää myöhemmin, eli samaan aikaan kuin Suomi, Viro siirtyi käyttämään samaa aikavyöhykeaikaa Suomen kanssa.

Asko Palviainen

Kirjoittaja on FM ja Almanakkatoimiston erikoissuunnittelija.

Kuva säädöskokoelman (1920) sivulta. ”Asetus yhteisen keskiajan käytäntöönottamisesta Suomessa. Annettu Helsingissä, maaliskuun 12. päivänä 1920. – – Tasavallan Presidentti K. J. STÅHLBERG.” (Kuva: Eduskunnan kirjaston tietopalvelu)