Tiburtiuksen päivä ja ensimmäinen suvipäivä

Jokakeväinen keskustelunaihe on se, koska kevät oikein alkaa. Nyt huhtikuun alussa on lämpötila ollut päivällä plussalla useita asteita, joillakin paikkakunnilla on jo 10 asteen rajakin rikottu. Yöt voivat olla edelleen kylmiä. Milloin siis kevät tai kesä alkaa?

Keväälle on olemassa useita määritelmiä. Ensiksikin vuodenajat voidaan jakaa kuukausien mukaan. Talvea ovat joulu-, tammi- ja helmikuu, kevättä maalis–toukokuu, kesää kesä–elokuu ja syksyä syys–marraskuu. Tähtitieteellinen talvi alkaa talvipäivänseisauksena, kevät kevätpäiväntasauksena, kesä kesäpäivän seisauksena ja syksy syyspäiväntasauksena. Molempien edellä kuvattujen menetelmien mukaan kevät olisi nyt jo alkanut.

Yleensä kevät katsotaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila on yli 0 celsiusastetta. Tätä nimitetään termiseksi kevääksi. Tässä määritelmässä on ongelmana se, että asia pystytään selvittämään vasta jälkikäteen, kun kevät on jo alkanut. Lisäksi yksi lämmin päivä ei aloita kevättä, vaan keskilämpötilan on pitänyt olla ”plussalla” muutamia päiviä ennen kuin kevät uskalletaan julistaa alkaneeksi.

Suvi- ja talvipäivä

Vanhalla kansalla asia oli helpommin. Heillä oli vuodessa vain kesä ja talvi. Alkujaan kesän ja talven alku oli sidottu Kuun vaiheisiin, eli ne eivät olleet kiinteitä tietyllä päivällä olevia tapahtumia. Kesän ja talven alku sidottiin kiinteille päiville, kun käyttöön tuli kristillinen ajanlasku riimusauvoineen ja kalenterilehtineen. Ensimmäisen kerran suvi- ja talvipäivät olivat vuonna 1646 painetussa virsikirjakalendaariossa. Virsikirjoissa olevissa kalentereissa nämä päivät oli merkitty aina vuoteen 1888 saakka eli yli 240 vuotta. Almanakoissa suvi- ja talvipäivä oli merkitty vain kolmena vuotena eli 1705, 1706 ja 1726.

Tärkeitä ajankohtia vuodessa olivat keskikesä, joka oli 13.7., ja keskitalvi 13.1. Näihin päiviin sattuu pitkän aikavälin säässä vuoden lämpimin ja kylmin ajankohta. Niiden väliin osui ensimmäinen kesäpäivä, joka oli kalenterissa 14.4., ja vastaavasti ensimmäinen talvipäivä, joka oli 14.10. Nämä päivät tunnettiin myös niille osuvien nimipäivien mukaan Tiburtiuksen ja Calixtuksen päivinä. Kumpikin nimi pohjautuu pyhimyskalenteriin, jonka mukaan Tiburtius oli 200-luvulla kuollut marttyyri ja Calixtus (nimellä Calixtus I) paavi noin vuosina 218–223. Kummallakaan ei omien avujensa osalta ole merkitystä kesän tai talven alkuun. Nämä päivät vain sattuvat olemaan oikeassa paikassa keskikesään ja -talveen nähden.

Uskomuksia säästä: Tiburtiuksen päivä ja ensimmäiset suviyöt

Kalenterisauvoissa kesän alku merkittiin kolmella toisiinsa yhdistyvällä viivalla. Nämä kolme viivaa edustivat kolmea ensimmäistä suviyötä.

Vanha kansa käytti Tiburtiuksen päivän säätä ennustaessaan tulevaa säätä. Jos tiburtiuksena oli kylmää, oli kylmää vielä 40 yötä, tai jos tiburtiuksena oli sumuinen sää, oli heinäkuussa pakkasta. Suvipäivän aamuna paimenet soittivat torvia, koska uskomuksen mukaan sudet jättivät silloin karjan rauhaan. Muita tärkeitä päiviä olivat ensimmäiset suviyöt, jotka olivat Juliuksen, Justinuksen ja Tiburtiuksen päiviä edeltäviä öitä. Näitäkin käytettiin sään ennustamiseen. Ennusteet olivat samanlaisia kuin näiden päivien sää. Jos suviöinä on kylmää, kylmiä ilmoja jatkui useita päiviä tai viikkoja eteenpäin.

Myös 23.–25.4. päivien vastaisia öitä kutsutaan suviöiksi ja päiviä suvipäiviksi. Näistä käytetään joskus nimeä ”vanhat suviyöt” erotuksena Tiburtiuksen päivää edeltävistä ”uusista suviöistä”. Näiden vanhojen suvipäivien ennusteet koskivat myöskin säätä. Jos yrjönyö (23.4. vastainen yö) on kylmä, on huono marjavuosi. Jos albertiinanyö (24.4. vastainen yö) on kylmä, on huono heinävuosi. Samoin jos markunyö (25.5. vastainen yö) on kylmä, on huono viljavuosi.

Syynä siihen, että suvipäiviä ja -öitä on kahteen eri aikaan, on Suomessa vuonna 1753 tapahtunut muutos kalenterissa. Suomessa oli ollut käytössä juliaaninen kalenteri. Vuonna 1753 helmikuun 17. päivää seurasi kalenterimuutoksen vuoksi maaliskuun 1. päivä. Ajanlaskussa hypättiin 11 päivää eteenpäin, koska siirryttiin käyttämään gregoriaanista kalenteria. – Tai todellisuudessa siirryttiin käyttämään erikoista kalenteria, koska karkauspäiväsääntö oli gregoriaaninen, mutta pääsiäissääntö ei ollut gregoriaaninen vaan tähtitieteellinen. (Palaan tähän erikoisuuteen myöhemmin toisessa blogikirjoituksessa.) Kun kalenterissa hypättiin 11 päivää, oli juliaanisen kalenterin 14.4. eli Tiburtiuksen päivä siirtynyt uudessa gregoriaanisessa kalenterissa 11 päivää eteenpäin eli Markuksen päivälle 25.4.

Kun kansa halusi juhlia tiburtiusta ensimmäisenä suvipäivänä vanhan tavan mukaan, syntyi kaksi tapaa. Alkuperäiset suvipäivät, jotka olivat siirtyneet huhtikuun loppuun kalenteriuudistuksen takia, ja uudet suvipäivät, joita viettävät pitivät kiinni Tiburtiuksen päivästä vähät välittäen käytetystä kalenterista.

Ja lopuksi

Nyt sitten jännittämään millainen kesä on tulossa. Noin viikon päästä on Tiburtiuksen päivä – tai nykyisessä kalenterissa nimipäivää 14.4. viettää Taito. Jos säät eivät silloin miellytä, voihan aina vedota vuoden 1753 kalenteriuudistukseen ja katsoa tilannetta Markuksen (ja Markun) päivänä 25.4. Hyvää kesää kaikille, riippumatta siitä mitä päivää käyttää ensimmäisenä suvipäivänä!

Asko Palviainen

Kirjoittaja on tähtitieteilijä ja Almanakkatoimiston erikoissuunnittelija.