Kevätkesällä liputetaan Suomen itsenäisyyden puolustajille

Keväällä ja alkukesällä suomalaisessa kalenterissa on kolme liputuspäivää, joina kunnioitetaan maamme sotaveteraaneja, sodissa kaatuneita sekä Suomen puolustusvoimia. Kansallista veteraanipäivää vietetään 27. huhtikuuta, toukokuun kolmantena sunnuntaina on kaatuneitten muistopäivä ja 4. kesäkuuta juhlitaan puolustusvoimain lippujuhlan päivää.

Sotaveteraanien perintö tehdään näkyväksi veteraanipäivänä

Kansallinen veteraanipäivä on vakiintunut liputuspäivä, joka on ollut almanakassa vuodesta 1988 lähtien. Sen vietto alkoi Suomessa vuonna 1987, jolloin päivää vietettiin Lahdessa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä. Tuolloin itsenäinen Suomi täytti 70 vuotta. Päivämääräksi valittiin 27. huhtikuuta, joka viittasi Lapin sodan päättymiseen vuonna 1945.

Kansallisen veteraanipäivän tarkoituksena on kunnioittaa vielä keskuudessamme eläviä sotaveteraaneja ja korostaa samalla rauhan merkitystä. Talvisodassa (1939–1940), jatkosodassa (1941–1944) ja Lapin sodassa (1944–1945) palveli eri tehtävissä kaikkiaan noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Heistä menehtyi lähes 100 000, ja saman verran palasi kotiin pysyvästi vammautuneina. Fyysisten vammojen ohella monet kärsivät vakavista psyykkisistä ongelmista.

Sodasta palanneet osallistuivat maamme jälleenrakennukseen ja sotavelkojen maksamiseen, ja heidän panoksensa yhteiskunnan rakentamisessa on ollut merkittävä. Vuoden 2024 alussa joukossamme oli noin 2 000 sotaveteraania, joista lähes neljäsataa sotainvalideja.

Vuoden 2024 alussa veteraanien keski-ikä oli jo yli 99 vuotta. Nyt, kun veteraanisukupolvi on poistumassa keskuudestamme, koetaan tärkeäksi siirtää ja turvata veteraanien perintö nuoremmille sukupolville.

Miehet kantamassa konekiväärin jalustaa. Summan lohko 18.6.1944. (SA-kuva)

Miehet kantamassa konekiväärin jalustaa. Summan lohko 18.6.1944. (SA-kuva)

Kaatuneitten muistopäivänä kunnioitetaan sodissa ja konflikteissa henkensä menettäneitä

Kaatuneitten muistopäivän vietto alkoi vuonna 1940, kun talvisota oli päättynyt ja Suomessa elettiin välirauhan aikaa. Tuolloin haluttiin luonnollisesti muistaa kaikkia talvisodassa menehtyneitä suomalaisia.

1920- ja 1930-luvuilla Suomessa vietettiin toukokuussa vielä yleisesti vapaussodan eli kansalaissodan päätöspäivää juhlavin tilaisuuksin. Juhlinnan päivämäärä 16.5. viittasi vuoteen 1918, jolloin valkoiset joukot marssivat Helsinkiin ylipäällikkönsä, kenraali C. G. E. Mannerheimin johdolla.

Talvisodan jälkeen vapaussodan voittopäivän juhlintaa ei kuitenkaan enää katsottu perustelluksi. Evankelisluterilaisen kirkon piispainkokous ehdotti huhtikuussa 1940, että kirkoissa järjestettäisiin tuon vuoden sunnuntaina 19.5. muistojumalanpalvelus talvisodassa kaatuneiden muistoksi.

Tämän suunnitelman kuultuaan Puolustusvoimien ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim perui välittömästi vapaussodan päätöspäivän liputukset. Hän määräsi, että toukokuun kolmantena sunnuntaina oli vietettävä ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Näin tämä uusi merkkipäivä korosti kansallista yhtenäisyyttä valkoisten saavuttaman voiton sijaan.

Mannerheimin käsky koski aluksi vain Puolustusvoimia, mutta päivän vietto laajeni pian yleiseksi. Myöhemmin tuona päivänä alettiin muistaa myös jatkosodan ja Lapin sodan sankarivainajia sekä YK:n rauhanturvatehtävissä henkensä menettäneitä suomalaisia. Taisteluissa kaatuneiden lisäksi on muistettu sotien jälkeen teloitettuja ja vankileireillä menehtyneitä kansalaisia. Kaatuneitten muistopäivä on ymmärretty myös rauhankasvatuksen päiväksi, jolla on tärkeä sanomansa maamme lapsille ja nuorille.

Toukokuun kolmatta sunnuntaita kutsuttiin aluksi nimellä yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivä, mutta vuodesta 1946 sen nimeksi vakiintui kaatuneitten muistopäivä. Pitkään oli tapana pitää lippu osan päivää puolitangossa, siis suruliputuksessa, mutta vuoden 1995 jälkeen lippu on liehunut kaatuneitten muistopäivänä kokotangossa koko päivän ajan. Kaatuneitten muistopäivä on ollut kalenterissa vuodesta 1974 lähtien.

Sankarihautajaiset, Sankarivainajien muistopäivän tilaisuus Joensuussa 19.5.1940. (SA-kuva)

Sankarihautajaiset, Sankarivainajien muistopäivän tilaisuus Joensuussa 19.5.1940. (SA-kuva)

Suomen Puolustusvoimia juhlitaan Mannerheimin syntymäpäivänä

Puolustusvoimain lippujuhlan päivää vietetään marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) syntymäpäivänä 4.6. Se on virallinen liputuspäivä, joka on ollut merkittynä almanakkaan vuodesta 1950 lähtien. Päivää juhlitaan paraatilla, joka järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla. Suomen itsenäisyyden lukuihin 0 tai 5 päättyvinä syntymäpäivävuosina se pidetään Helsingissä Senaatintorilla.

Lippujuhlapäivän historia ulottuu itsenäisyytemme ensi vuosiin. Kaatuneitten muistopäivän tavoin sen alku on suojeluskuntien voitonpäivän paraatissa, jota vietettiin toukokuun 16. päivänä. Tuota päivää vietettiin myös sotaväen lippujuhlana, ja se sai jopa epävirallisen kansallispäivän aseman.

Talvisodan päätyttyä päivän merkityssisältö muuttui ja se jaettiin uusin perustein uusille päiville: yllä kuvatulle kaatuneitten muistopäivälle sekä kesäkuun neljännelle, jota kutsuttiin aluksi nimellä Suomen Marsalkan syntymäpäivä, mutta pian nimi muuttui muotoon Puolustusvoimain lippujuhla.

Ensimmäinen Puolustusvoimain lippujuhlan sotilasparaati pidettiin vuonna 1952 Helsingissä, kun Mannerheimin syntymästä tuli kuluneeksi 85 vuotta ja meneillään oli itsenäisyyden 35. vuosi.

Nykyisin valtakunnalliseen paraatiin kuuluu ohimarssi ja paraatikatselmus, joita yleisö pääsee seuraamaan. Usein mukana on Puolustusvoimain kalustoa, kuten panssarivaunuja, helikoptereita tai hävittäjiä. Lisäksi Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä jaetaan kunniamerkkejä ja ylennetään ansioituneita sotilaita ja reserviläisiä.

Urheilukentällä on puolustusvoimien paraatikatselmus, jota yleisö seuraa.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati Lappeenrannassa 4.6.2014. Paraatikatselmus Kimpisen kentällä. (Tuomas Nokelainen / Lappeenrannan museot)

 

Teksti: Onerva Ollila
Kirjoittaja on Almanakkatoimiston viestintäkoordinaattori ja graafikko.

Teksti pohjautuu teokseen Ajan tasalla – Suomalainen kalenteri tänään. Onerva Ollila, Asko Palviainen, Minna Saarelma-Paukkala, Otava 2019.

Pääkuva: Posti on juuri saapunut Muujärven kylässä olevalle elintarviketäydennyspaikalle. Korven kaiku [Rukajärven rintamalla ilmestynyt lehti] on kuitenkin kaikkien huomion kohteena. (SA-kuva, 27.9.1944)

Sivustoamme päivitetään

Sivustoamme päivitetään 24.05. - 25.05.2024 klo 16 alkaen. Päivityksen aikana sivustolla voi esiintyä käyttökatkoja ja sisällön väliaikaisia puutteita. Kiitos kärsivällisyydestä!

This will close in 0 seconds