Kuinka nimi saa nimipäivän?

Yliopiston almanakkatoimistosta kysytään usein, kuinka jonkin tietyn nimen voisi saada suomalaiseen nimipäiväkalenteriin. Vastaus on, että nimen tulee olla tarpeeksi yleinen. Toisaalta kalenterista löytyy monia todella harvinaisia nimiä, kuten Arhippa tai Suometar. Miksi niitä ei ole poistettu kalenterista?

Helsingin yliopistolla on tekijänoikeus suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen nimipäiväluetteloon. Näitä luetteloita uudistetaan nykyään viiden vuoden välein. Elokuun lopussa, torstaina 31.8.2023, julkistettiin yliopiston Tiedekulmassa vuonna 2025 kalentereihin tulevat uudet nimet. Lue uusista nimistä täältä.

Suomalaisen nimipäiväuudistuksen 2025 pohja-aineistona käytettiin vuoden 2020 uudistuksen aineistoa, joka sisälsi alkuvuonna 2018 elossa olleiden suomenkielisten suomalaisten ensimmäiset etunimet. Tähän aineistoon lisättiin Suomessa vuosina 2018–2022 syntyneiden suomenkielisiksi merkittyjen lasten ensimmäiset etunimet. Aineistot saatiin Digi- ja väestötietovirastolta (DVV).

Vuoden 2025 uudistuksessa rajana 500 nimenkantajaa

Vuoden 2025 uudistuksessa kalenteriin pääsyn perusehtona oli, että nimi esiintyy aineistossa ensimmäisenä etunimenä vähintään 500 suomenkielisellä naisella tai miehellä.

Kaikkia tämän rajan ylittäneitä nimiä ei kuitenkaan otettu kalenteriin. Kalenterin ulkopuolelle on perinteisesti jätetty yhdysnimet, koska niiden osat löytyvät kalenterista usein myös erikseen. Uudistusaineiston 2025 yleisimpiä yhdysnimiä olivat Marja-Leena, Marja-Liisa ja Anna-Liisa sekä Veli-Matti, Juha-Pekka ja Jukka-Pekka, joilla kaikilla on tuhansia nimenkantajia – Marja-Leenalla jopa lähes 9 900 ja Veli-Matilla lähes 3 500.

Suomen kielen mukaisia nimiasuja suositaan

Suomalaisessa nimipäiväkalenterissa on perinteisesti myös suosittu suomen kielen mukaisia nimiasuja. Siksi kalenterin ulkopuolelle on jätetty monia hyvinkin yleisiä vierasasuisia nimiä – varsinkin silloin, kun ne löytyvät suomenruotsalaisesta kalenterista.

Vuoden 2025 uudistuksessa yleisimpiä kalenterin ulkopuolelle jätettyjä vierasasuisia nimiä olivat Pia, Mia ja Ida sekä Jan, Emil ja Henry – koska kalenterissa olivat jo ennestään Piia, Miia ja Iida sekä Jani, Eemil ja Henri. Näistä Pia-nimellä oli yli 10 500 nimenkantajaa ja Jan-nimelläkin lähes 4 700.

Myös vierasasuisia nimiä on mukana

Suomalaisessa nimipäiväkalenterissa on kuitenkin historiallisista syistä monia vierasasuisia nimiä, joita ei lähdetty tälläkään kertaa kalenterista poistamaan. Kalenterista löytyvät esimerkiksi niin August ja Aukusti kuin Daniel ja Taneli, samoin kuin Helga ja Helka sekä Nea ja Neea.

Joitakin nimiä on taas kalenteriin otettu ainoastaan vierasasuisina, koska niille ei ole ollut yleistä käytössä olevaa suomalaista nimiasua. Tällaisia ovat esimerkiksi Daniela ja Felix, jotka hyväksyttiin kalenteriin vuonna 2020, sekä Camilla ja Rolf, jotka pääsivät kalenteriin vuoden 2025 uudistuksessa.

Aiempien uudistusten periaatteet

Suomalaista nimipäiväkalenteria on vuosisatojen aikana ylläpidetty hyvin erilaisin periaattein. Koska nimipäiväperinteemme taustalla on keskiajan katolinen pyhimyskalenteri, monet kristillisperäiset nimet ovat almanakassa edelleen vanhoilla pyhimysten muistopäivillä.

Esimerkiksi Antti on nykyäänkin samalla apostoli Andreaan muistopäivällä 30. marraskuuta, jolla sen kantanimi Andreas oli jo Turun hiippakunnan Missale Aboense -messukirjassa (1488) ja Mikael Agricolan Rukouskirjassa (1544) – samoin kuin suomalaisessa almanakassa vuodesta 1705 lähtien.

Vanhan testamentin nimiä ja eurooppalaisia muotinimiä

1700-luvulla almanakkaan lisättiin useita Vanhan testamentin nimiä (mm. Aaron, Hesekiel, Moses), samoin kuin Ruotsin hallitsijaperheiden nimiä (mm. Lovisa, Ulrika; Adolf, Gustav) ja muita eurooppalaisia muotinimiä (mm. Carolina, Fredrika; Harald, Rudolph). Näin suomalainen nimipäiväkalenteri alkoi vähitellen muuttua tavallisten ihmisten nimiä sisältäväksi ”maalliseksi” nimipäiväkalenteriksi.

1800-luvulla eurooppalaisia nimiä (Elwira, Josephina; Arthur, Hjalmar) saatiin vielä lisää, ja kalenteriin hyväksyttiin myös monia vierasperäisten nimien suomalaisia nimiasuja (Inkeri, Kerttu; Aatami, Mikko). Vasta vuonna 1890 almanakkaan tuli ensimmäinen suomenkielinen nimi: Aino.

1900-luvulla almanakkanimistö suomalaistui

Vuosien 1908 ja 1929 kalenteriuudistukset merkitsivät almanakkanimistön vahvaa suomalaistumista. Silloin kalenteriin pääsivät mm. Armas ja Väinö sekä Kyllikki ja Rauha. Nimipäiväkalenteria ylläpitivät tuolloin uudistuskomiteat, joiden jäseninä oli niin historioitsijoita, kielentutkijoita kuin teologeja.

Kalenteriin otettiin ennen kaikkea sellaisia nimiä, joita haluttiin suositella suomalaisille. Osa nimistä jäi kuitenkin hyvin harvinaisiksi, ja siksi ne poistettiin myöhemmin kalenterista. Tällaisia olivat esimerkiksi Kotivalo, Ponteva ja Raikas.

Vuosien 1950 ja 1973 uudistuksista vastasi akateemikko Kustaa Vilkuna, joka otti kalenteriin sellaisia modernimpia nimiä kuin Ari, Janne ja Ville tai Eija, Minna ja Päivi. Nimet hän valitsi lähinnä omien havaintojensa ja mieltymystensä sekä Postipankin kultapossukerholaisille tehdyn kyselyn perusteella. Vilkunalla ei siis ollut vielä käytössään ajantasaisia Suomen väestön nimitietoja.

Nimen yleisyys perusteeksi 1980-luvulla

Nimen yleisyys on ollut ehdoton edellytys kalenteriin pääsylle vasta 1980-luvulta lähtien, jolloin nimistöntutkimuksen professori Eero Kiviniemi sai kalenterinimet vastuulleen. Hän hankki vuoden 1984 uudistusta varten käyttöönsä laajat Suomen väestön nimiaineistot. Kalenteriin pääsyn ehtona oli pitkään se, että nimi on suomenkielisellä väestöllä ensimmäisenä tai toisena etunimenä vähintään tuhannella henkilöllä.

Vuonna 2010 Eero Kiviniemi ja Minna Saarelma tekivät yhdessä uudistuksen, jolloin ehdoksi tuli se, että nimi on ensimmäisenä etunimenä vähintään 500 suomenkielisellä nimenkantajalla. Sama periaate on ollut myös Saarelman/Saarelma-Paukkalan myöhemmissä nimipäiväuudistuksissa (2015, 2020, 2025).

Kalenterin harvinaiset nimet

Koska suomalaista nimipäiväkalenteria on ylläpidetty vaihtuvin periaattein, kalenterissa on edelleen etunimiä, jotka eivät joko ole koskaan olleet tai eivät enää ole väestöllä yleisiä. Vuoden 2025 kaikista kalenterinimistä vaaditun 500 nimen yleisyysrajan alittaa naisten nimistä 70 ja miesten nimistä 111 – kaikkiaan lähes viidennes kalenterin nimistä.

Näitä nimiä ei kuitenkaan ole poistettu, koska ne saattavat yleistyä uudelleen. Esimerkiksi vuonna 2015 kalenteriin palautettiin miehennimi Okko, joka oli aiemmin poistettu kalenterista vuonna 1950. Kalenterissa on myös edelleen hyvin tilaa uusille nimille, onhan usealla kalenteripäivällä vain yksi tai kaksi nimeä.

Nimiä, joita kantaa ensimmäisenä etunimenään alle 50 aineiston äidinkieleltään suomenkielistä suomalaista, on vuoden 2025 kalenterissa kaikkiaan 47 (naisten nimiä 14 ja miesten nimiä 33). Alle kymmenen nimenkantajaa on nimillä Floora, Ilmatar, Lemmikki, Päivä ja Suometar sekä Arhippa, Jaakkima, Väinämö, Jaakoppi ja Nyyrikki.

Ainoa suomalaisen nimipäiväkalenterin nimi, jolla ei ole uudistusaineistossa yhtään nimenkantajaa, on miehennimi Kustavi. Tätäkään nimeä ei poistettu kalenterista, koska se on nykyväestöllä edelleen käytössä jälkimmäisenä etunimenä (52 miestä).

Nimipäivättömän nimipäivä

Mitä sitten tehdä, jos oma nimi ei ole niin yleinen, että se olisi päässyt suomalaiseen nimipäiväkalenteriin? Ensinnäkin voi katsoa, löytyisikö nimi suomenruotsalaisesta tai ortodoksisesta nimipäiväkalenterista. Silloin omaa nimipäivää voi viettää toisen kalenterin mukaan.

Omaa nimipäivää voi oikein hyvin viettää myös jonain itse valitsemanaan päivänä, vaikkakin epävirallisesti. Kalenterista voi etsiä vaikkapa nimiä, jotka muistuttavat äänteellisesti tai merkitykseltään omaa nimeä. Esimerkiksi Nuppu voisi viettää nimipäivää samana päivänä kuin Ruusu (4.5.) ja Tarina samana päivänä kuin Taru (7.3.). Näin jokaisella suomalaisella on halutessaan mahdollisuus viettää omaa nimipäivää.

Lähteet: Digi- ja väestötietoviraston (DVV) etunimiaineistot.

Teksti: Minna Saarelma-Paukkala

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja ja nimistöntutkimuksen dosentti. Hän on vastannut suomalaisesta nimipäiväkalenterista vuodesta 2010 lähtien.

Pääkuvassa nimipäiväjuhlien kattaus kesäisessä puutarhassa. Kuva: Adobe Stock.