Etunimiä suomalaistettiin 1800-luvulla – Kansanvalistusseuran kalenterit avainasemassa
1800-luvun alussa suomalaislapsille annettiin vielä lähes yksinomaan vierasperäisiä etunimiä. Usein ne olivat Raamatun henkilöiden ja kirkollisten pyhimysten nimiä, tai sitten ruotsalaisia, saksalaisia ja muita eurooppalaisia nimiä. Tilanne muuttui 1800-luvun puolivälissä, kun kansallisuusaatteen innoittamat vanhemmat alkoivat antaa lapsilleen suomalaisia etunimiä. Uusia omakielisiä nimiä luotiin sadoittain ja niitä tehtiin suomalaisille tutuiksi etenkin Kansanvalistusseuran kalentereissa. Kansanvalistusseura viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuottaan.
Venäjän vallan aikana 1800-luvulla kansallisuusaate alkoi Suomessa vähitellen vahvistua. Suomen kieltä ja kulttuuria korostettiin monin tavoin, ja tämä näkyi myös nimistössä. Keskeiseksi ajatukseksi tuli, että suomalaisella tulee olla suomalainen etunimi ja sukunimi.
Uusia omakielisiä etunimiä alettiin luoda joko suoraan suomen kielen pohjalta, kuten Arvo ja Ilma, tai ulkomaisia nimiä kääntämällä. Näin esimerkiksi latinankielisestä voittoa tarkoittavasta Viktor-nimestä tuli Voitto ja kreikankielisestä puhdasta merkitsevästä Katharina-nimestä Siveä.
Suomalaisia nimiä löydettiin myös kansanrunoudesta sekä vasta ilmestyneestä Kalevalasta, kuten Kyllikki ja Tellervo, Ilmari ja Väinö.
Kansanvalistusseuran kalenterit esittelivät uusia nimiä suomalaisille
Uusia omakielisiä etunimiä ehdotettiin niin sanomalehtikirjoituksissa kuin erilaisissa kirjasissa ja kalentereissa. Vuonna 1865 ilmestyi Isak Edward Sjömanin Sakki-nimimerkillä julkaisema Siveä. Kauno-annakka 1865 -niminen kirjanen, jossa oli kaunokirjallisen aineiston ohessa runsaasti suomalaisia nimiä sisältänyt almanakka.
Monet Sjömanin ehdotuksista päätyivät myöhemmin viralliseen almanakkaan, kuten Armas, Jalo ja Mainio tai Hilja, Kielo ja Suoma. Tähän vaikutti vahvasti se, että 1800-luvun lopulla Sjömanin nimiehdotuksia otettiin myös Kansanvalistusseuran kalentereihin, joita julkaistiin vuosina 1881–1957. Erityisen tärkeitä olivat vuosien 1882 ja 1883 kalenterit, joiden toimittajina olivat tohtori A. A. Granfelt ja ylioppilas, sittemmin professori Kustavi Grotenfelt. Niissä viralliset kalenterinimet joko suomalaistettiin kirjoitusasultaan, suomennettiin tai korvattiin kokonaan uusilla suomenkielisillä nimillä.
Kaikki tuon ajan nimiehdotukset eivät kuitenkaan vakiintuneet suomalaisten käyttöön. Harvinaisiksi jäivät muiden muassa nimet Ihana, Kernas, Reipas, Sävel ja Ystäwä.
Vuoden 1894 Kansanvalistusseuran kalenterissa syyskuulla on muutamia harvinaisia nimiä: 12.9. Tiila, 13.9. Amatus ja 15.9. Mielipäivä (Mielipäiwä). Kuva: Onerva Ollila
Almanakka suomalaistui 1900-luvulla
Vaikka suomalaisia etunimiä luotiin 1800-luvulla sadoittain ja niiden käyttöä ajettiin innokkaasti, varsinainen suomalaisnimien läpimurto almanakassa tapahtui 1900-luvun puolella. Ensimmäinen suomenkielinen nimi hyväksyttiin kalenteriin tosin jo vuonna 1890, se oli Kalevalasta saatu Aino.
Vuonna 1908 tehtiin isompi nimipäiväuudistus, jossa almanakkaan otettiin kaikkiaan 73 uutta suomalaisnimeä. Niiden joukossa olivat mm. Oiva, Uljas ja Weikko sekä Impi, Lahja ja Tuulikki.
Seuraava suuri uudistus tehtiin vuoden 1929 almanakkaan, jolloin nimipäiväluetteloon hyväksyttiin jopa yli 200 uutta nimeä. Tuon vuoden tulokkaita olivat mm. Aulis, Kotivalo ja Ponteva sekä Anelma, Ritva ja Terttu. Tätä uudistusta on pidetty suomalaisnimien lopullisena voittona.
Nimipäivistä. Aarno Malinin kirjoitus vuoden 1929 Kansanvalistusseuran kalenteriin. Kuva: Onerva Ollila
Kansanvalistusseuran juhlavuosi on Sivistyksen teemavuosi 2024
Vuonna 1874 perustettu Kansanvalistusseura täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2024 Sivistyksen teemavuodeksi. Juhlavuoden kunniaksi Kansanvalistusseura on julkaissut vuodelle 2024 kalenterikirjan, jossa ovat mukana niin vuoden 2024 kuin vuoden 1897 viralliset nimipäivät. Kalenterista löytyykin sellaisia vuoden 1897 mainioita nimiä kuin Antamo, Ihalempi, Harras, Leuto, Siiwo, Toiwottu, Waito, Wietti ja Wisapää sekä Ilo, Mieluisa, Oma, Siro, Siwiä ja Talwi.
Kun suomalaiset nyt 2020-luvulla etsivät harvinaisia etunimiä lapsilleen, kannattaa kääntyä Kansanvalistusseuran vanhojen kalenterien puoleen! ”Sivistys on kykyä riemastua”, toteaa kirjailija Sirpa Kähkönen Kansanvalistusseuran kalenterissa 2024.
Teksti: Minna Saarelma-Paukkala
Pääkuvassa Kansanvalistusseuran kalentereita vuosilta 1894, 1909, 1912, 1913 ja 1916. Kuva: Onerva Ollila
Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston johtaja ja nimistöntutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa.
Vuoden 2024 Kansanvalistusseuran kalenterin kansikuva. Kuva: Minna Saarelma-Paukkala
Lähteet:
Kansanvalistusseuran kalenteri 2024. Otava 2023.
Minna Saarelma-Paukkala: Nimipäiväjuhlat. Kirjapaja 2006.