Aleksis Kiven päivänä juhlitaan suomalaista kirjallisuutta
Lokakuun 10. päivänä vietetään Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Se on suomalaisessa kalenterissa ns. vakiintunut liputuspäivä. Aleksis Kivi oli suomenkielisen kirjallisuuden tienraivaaja, jonka teos Seitsemän veljestä on kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen romaani. Kiven elämää sävytti vimmaisen luovuuden lisäksi köyhyys ja sairastelu. Elinaikanaan Kivi ei päässyt kokemaan arvostusta, jonka jälkipolvet ovat hänen tuotannolleen antaneet.
Alexis Stenvall, jonka tunnemme paremmin nimellä Aleksis Kivi, syntyi 10.10.1834 Nurmijärven Palojoella. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa ja lähti 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun. Kiven äidinkieli oli suomi, mutta perheessä puhuttiin myös ruotsia. Opintojensa ohessa hän kirjoitti runoja ja näytelmiä sekä ruotsiksi että suomeksi.
Aleksis Kiven ylioppilaslakki. Lakki on patalakkimainen ja päältä pyöreä. Se on tehty ruskeasta villasta ja sen vuorikangas ruskeaa kuviollista sintsiä. Reunassa on kapea koristenauha ja sisäreunassa nahkainen hikinauha. Kuva: Suomen kansallismuseo / Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat
Yliopisto-opintoja ja ensimmäiset julkaistut teokset
Vuonna 1859 Aleksis Kivi kirjoittautui Helsingin yliopistoon, jossa hän opiskeli historiallis-kielitieteellisellä osastolla ja työsti samalla omia kirjoitustöitään. Ensimmäisiä julkaistuja teoksia olivat Eriika-novelli (1859) ja Kullervo-näytelmä (1860). Kiven kirjoitustapa jakoi mielipiteitä: toisaalta Kullervo-näytelmä toi hänelle merkittävän palkinnon, toisaalta hänen runokieltään moitittiin.
Muutaman vuoden kuluttua Kivi muutti Siuntioon Fanjunkarsin taloon kirjoittamaan ja lopetti myöhemmin yliopisto-opinnot kokonaan, kun kirjailijankutsumus vei voiton. Siuntiossa asuessa syntyivät muiden näytelmien ohella Kiven tunnetuimmat teokset, Nummisuutarit-näytelmä (1864) ja Seitsemän veljestä -romaani (1870).
Albert Edelfeltin lyijykynällä piirtämä Aleksis Kiven muotokuva. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen
Seitsemää veljestä ei arvostettu Aleksis Kiven elinaikana
Kiven pitkään ja hartaasti työstämä, kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä ilmestyi neljänä erillisenä vihkona Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Muiden muassa arvostetun kriitikon August Ahlqvistin tyrmättyä teoksen se vedettiin pois myynnistä. Seitsemän veljestä ilmestyi yhtenä niteenä vuonna 1873, mutta sitä Kivi ei ollut enää todistamassa.
Aleksis Kiven elämää leimasi jatkuva köyhyys, sairastelu ja arvostuksen puute. Seitsemän veljeksen torjuva vastaanotto musersi Kiven, eikä hän koskaan kunnolla toipunut järkytyksestään. Hän kärsi lavantaudista ja sekavuuskohtauksista, ja lopulta mielenterveyden pettäessä Kivi joutui Lapinlahden sairaalaan. Siellä ahdistuksen katsottiin ainakin osaksi johtuvan ”loukatusta kirjailijakunniasta”.
Viimeiset kuukautensa niin fyysisesti kuin psyykkisesti hauraaksi käynyt Aleksis Kivi vietti veljensä Alpertin vuokramökissä Tuusulanjärven rannalla, jossa hän kuoli 31.12.1872 vain 38-vuotiaana.
Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulassa. Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto / Kansatieteen kokoelma (1957)
Yhteiskunnallinen kiinnostus Aleksis Kiven tekstejä kohtaan heräsi 1900-luvulla
Ensimmäiseksi Kiven teoksista kiinnostuivat maaseututeatterit. Ne ottivat mielellään ohjelmistoonsa Nummisuutarit tai Kihlauksen. Vähitellen kiinnostus ja arvostus heräsivät isommissakin teattereissa, ja myös Seitsemää veljestä alettiin lukea laajalti. Pian siitä tuli keskeinen osa koulujen lukemistoa.
Eino Leino ja muut nuoret kirjailijat nostivat Aleksis Kiven esikuvakseen, ja hiljalleen Kiven arvostus alkoi nousta. Syntymänsä satavuotispäivänä vuonna 1934 hän sai syntymäkuntaansa Nurmijärvelle patsaan, ja vuonna 1939 pystytettiin Suomen Kansallisteatterin eteen Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kiveä esittävä patsas. Vuonna 1941 perustettiin Kiven perintöä vaaliva Aleksis Kiven Seura.
Historiantutkimus on sittemmin määritellyt Kiven ensimmäiseksi suomenkieliseksi ammattikirjailijaksi, joka muutti koko suomalaisen kaunokirjallisuuden suunnan.
Kohtaus näytelmästä Seitsemän veljestä Tampereen Työväen Teatterissa syyskuussa 1926. Kuva: Tampereen historialliset museot
Aleksis Kiveä on muistettu kalenterissa jo lähes sata vuotta
Aleksis Kiven näkyminen suomalaisessa kalenterissa heijastelee Kiven vähitellen kasvanutta arvostusta. Ensin syntymäpäivälle pääsi hänen etunimensä: vuodesta 1929 Aleksi-nimen nimipäivää on vietetty lokakuussa kansalliskirjailijamme muistoksi.
Vuonna 1950 päivästä tuli erillinen merkkipäivä, Aleksis Kiven päivä, ja vuodesta 1953 lähtien se on merkitty almanakan liputuspäivien listaan. Vuoden 1978 liputusasetuksessa päivä sai lisämääreen ”suomalaisen kirjallisuuden päivä”.
Aleksis Kiven päivää vietetään erityisesti kouluissa suomalaiseen kirjallisuuteen tutustuen. Myös Suomen kirjailijaliitto viettää vuosipäiväänsä juuri Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta.
Teksti: Onerva Ollila
Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston viestintäkoordinaattori ja graafikko.
Sivun pääkuva: Väinö Aaltosen veistämä Aleksis Kiven muistopatsas (1939) Helsingin rautatientorilla Kansallisteatterin edustalla. Kuva: Onerva Ollila
Teksti pohjautuu Onerva Ollilan, Asko Palviaisen ja Minna Saarelma-Paukkalan teokseen Ajan tasalla – Suomalainen kalenteri tänään (Otava 2019).