Almanakka kansaa sivistämässä

“Ei liene kuitenkaan yhtään kirjaa, joka leviäisi laajemmalle, kuin almanakka. Harwa se koti ollee, jonne ei se pääse, ja harwaa kirjaa niin usein tarkastellaan kuin sitä. Sentähden on siinä olewilla kirjoituksilla, jos millään, waikutusta, eikä ole suinkaan wähäpätöinen asia, mitä siihen painetaan niin monen nähtäwäksi. Almanakan tekijät näkywät sitä ymmärtäwänki, sillä säännöllisesti on siinä joka wuosi opettawaisia kirjoituksia, jotka epäilemättä owat paljonkin hywää aikaansaaneet suuressa lukijapiirissään.”
Väinämöinen 1.3.1900

Robert Wilhelm Ekman: Pentti Lyytinen lukee runojaan savolaisessa pirtissä (1848). Kuva: Kansallisgalleria

Robert Wilhelm Ekmanin maalaus Pentti Lyytinen lukee runojaan savolaisessa pirtissä vuodelta 1848 on yksityiskohtainen ja vähän ihannoitukin kuva suomalaisen kansan elämästä. (Lisää tietoa maalauksesta saa Ateneumin tuottamasta videosta). Tarkkasilmäinen voi löytää ikkunan pielestä roikkumasta almanakan! Pirtin valoisimmassa paikassa sitä olikin helpointa lukea.

1800-luvulla lukutaito oli Suomessa jo yleistä, mutta omakielistä kirjallisuutta oli vähän tarjolla. Vuodesta 1705 lähtien maassa oli kuitenkin julkaistu almanakkoja suomen kielellä. Almanakasta tuli kansalle tärkeä muistikirja, jossa oli myös tilaa muistiinpanoille.

Yleisen kalenteritiedon lisäksi almanakoissa on alusta asti julkaistu erilaista hyödyllistä tietoa, kuten aikatauluja postin kululle ja tietoa markkina- ja toripäivistä. Ainakin 1750-luvulta lähtien mukana on ollut myös erilaisia valistavia artikkeleita, erityisesti liittyen maatalouteen ja lääketieteeseen. Almanakka on opastanut niin viljelemään perunaa kuin varoittanut ”juowuttawista juomista”.

“Valehtelee kuin almanakka”

Almanakoista oli niiden käyttäjille paljon hyötyä, mutta niitä myös kritisoitiin, varsinkin paikkansa pitämättömistä sääennustuksista. Ensimmäisissä almanakoissa oli mukana astrologiaan perustuvat sääennustukset. 1700-luvulla ne alkoivat tuntua epätieteellisiltä, ja ennustukset jätettiinkin pois vuosien 1726 ja 1727 almanakoista. Ne eivät kuitenkaan käyneet kaupaksi entiseen tapaan, ja niinpä “aiwoituxet ilmasta” piti palauttaa almanakkojen sivuille.

Vuonna 1749 siirryttiin tieteellisempänä pidettyyn tapaan ennustaa säätä. Tuolloin uskottiin, että sää noudatti kuun vaiheiden 19-vuotista jaksoa, ja niinpä sen vuoden almanakkaan otettiin vuoden 1730 säätiedot. Niiden julkaisemisesta luovuttiin kuitenkin 1800-luvun loppupuolella, jolloin olisi jouduttu käyttämään kylmän nälkävuoden tietoja.

Nykyään Yliopiston almanakassa julkaistaan Ilmatieteen laitoksen mittauksiin pohjautuvia säätaulukoita, jotka sisältävät tietoja aiempien vuosien toteutuneista lämpötiloista, sademääristä ja lumensyvyyksistä eri paikkakunnilla. Samoin almanakka sisältää artikkeleita niin suomalaisten etunimistä kuin muista kalenteriaiheista. Vuoden 2020 Yliopiston almanakassa kerrotaan yleisimpien etunimien lisäksi Suomen luonnon päivästä ja lapsen oikeuksien päivästä.

Katri Niinikangas

Kirjoittaja työskentelee Yliopiston almanakkatoimistossa graafisena suunnittelijana.

Toukokuun kalenteriaukeama vuoden 1791 almanakassa. Ilmeisesti 19 vuotta aikaisemmin oli ollut kylmä ja sateinen kevät.