Ruotsalaisuuden päivän vaiheita – Gustav Adolf väistyy Svean tieltä

Ruotsalaisuuden päivää on Suomessa vietetty virallisesti vuodesta 1908. Aloite tuli Ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallitukselta, joka halusi päivän avulla vahvistaa maamme suomenruotsalaisten yhteenkuuluvuudentunnetta ja muistuttaa samalla yhteydestä Ruotsiin. ”Ruotsalaisuuden päiväksi” oli tarjolla useita ehdokkaita. Lopulta päädyttiin marraskuun 6. päivään, Kustaa Aadolf II:n kuolinpäivään, jota oli Ruotsissa jo pidemmän aikaa vietetty eräänlaisena kansallispäivänä. Tällä valinnalla haluttiin Suomessa – vastalauseena venäläisten harjoittamaa sortoa kohtaan – kannattaa ruotsalaista yhteiskuntajärjestystä, oikeusjärjestelmää sekä ajatuksen- ja uskonnonvapautta.

Suomenruotsalaisten ”kansallislauluksi” valittiin Modersmålets sång (Äidinkielen laulu), jonka on säveltänyt ja sanoittanut Johan Fridolf Hagfors. Se esitettiin ensi kerran jo vuonna 1898. Mainittakoon, että myös vironruotsalaisilla on tapana laulaa tätä laulua kotiseutujuhliensa päätteeksi. Hagforsin alkuperäistekstin lopussa olevan luontokuvauksen, jossa puhutaan tuhansien järvien maasta (”Ljud högt, ljud fritt från strand till strand / I tusen öarnas land”), vironruotsalaiset ovat kuitenkin jättäneet pois – yksinkertaisesti siitä syystä, ettei heidän kotiseudullaan ole järviä.

Samoihin aikoihin, kun yhteiskuntamme johtavat suomenruotsalaiset pyrkivät solmimaan läheisemmän siteen maamme ruotsinkielisten ja Ruotsissa elävien ruotsalaisten välille, perustettiin suomalaisten puolella vuonna 1906 Suomalaisuuden liitto. Yhteiskunta jakautui tuolloin selkeästi myös porvaristoon ja työväenluokkaan. Yleisruotsalaisesta merkkipäivästä 6. marraskuuta kehittyi siksi varsin nopeasti yleinen porvarillinen juhlapäivä. Tätä vastakkainasettelua lieventääkseen Ruotsalainen kansanpuolue lakkasi vuonna 1943 järjestämästä ruotsalaisuuden päivän pääjuhlaa Suomenruotsalaisten kansankäräjillä. Vuonna 1979 ruotsalaisuuden päivästä tuli yleinen liputuspäivä Suomessa.

Toisen maailmansodan jälkeen myös Ruotsissa Lützenin taistelun voittoteeman korostaminen vähentyi. Tätä päivää vietetään kuitenkin edelleen esimerkiksi Göteborgissa, sankarikuninkaan perustamassa kaupungissa – tosin kansanomaiseen tapaan: kaupunkilaiset syövät silloin nk. Kustaa Aadolfin leivoksia (Gustav Adolfsbakelse), jota koristaa valkoisesta marsipaanista tai tummasta suklaasta muovailtu kuninkaan siluetti!

Kuinka sankarikuningas on huomioitu ruotsalaisissa almanakoissa?

Almanakassamme olevat nimet juontavat juurensa, kuten tiedetään, katolisen kirkon pyhimyskalenteriin. Niin kauan kuin Suomi oli osa Ruotsia, eli vuoteen 1809 saakka, almanakkanimistöön ei tehty merkittäviä uudistuksia. Joitakin muutoksia kuitenkin toteutettiin muun muassa Ruotsin kuningashuoneeseen liittyen. Niinpä Gustav Adolf otettiin vuonna 1727 marraskuun 6. päivälle Kustaa Aadolf II:n Lützenissä kaatumisen muistoksi. Lisäksi pelkkä Adolf sijoitettiin vuonna 1750 23. kesäkuuta, päivälle jolloin herttua Fredrik Adolf, tulevan kuninkaan Kustaa III:n nuorin veli, syntyi. Samaan tapaan pelkkä Gustaf sijoitettiin ensin vuonna 1774 6. kesäkuuta, eli päivälle jolloin säädyt valitsivat Kustaa Vaasan kuninkaaksi Strängnäsissä. Uudistajana toimi tällä kerralla Kustaa III, joka, kuten voimme huomata, sai samalla myös oman nimipäivänsä almanakkaan! Vuodesta 1916 ruotsalaiset ovat viettäneet tätä päivää Ruotsin lipun päivänä.

Meillä Suomessa on almanakan nimistöä uudistettu 1900- ja 2000-luvuilla useammin kuin Ruotsissa. Uudistus, joka astuu voimaan vuonna 2015, on järjestyksessä jo yhdestoista. Sen myötä  suomenruotsalaisessa nimilistassa on 716 etunimeä, joista 375 on naistennimiä ja 341 miestennimiä. Nimimäärä kasvaa näin 56 nimellä vuoden 2010 uudistukseen verrattuna.

Etunimiä myös poistetaan almanakasta, varsinkin vanhanaikaisiksi käyneitä, jotta saataisiin tilaa uusille nimille. Merkittävä uudelleensijoittelu tapahtui vuoden 2010 uudistuksessa. Tuolloin kuninkaallinen nimiyhdistelmä Gustav Adolf sai poistua almanakasta oltuaan siellä 283 vuoden ajan etunimenä – se kun oli jäänyt pois käytöstä. Kuninkaan nimi jäi kuitenkin näkyviin. Kun ilmaukset Svenska dagen ja Gustaf Adolfsdagen (Ruotsalaisuuden päivä ja Kustaa Aadolfin päivä) liitettiin toisiinsa, kuninkaannimen merkitys tuli samalla hyvin selvennetyksi. Suomalainen vastine tälle on 12.5., jolloin kalenterissa on J. V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä.

Ruotsalainen naisennimi Svea

Vuonna 2015 tulee almanakkaan marraskuun 6. päivälle uusi nimipäivänimi, joka on myös hyvin vertauskuvallinen, nimittäin Svea. Uusi se ei kuitenkaan ole almanakassamme. Svea otettiin nimittäin kalenteriin jo ensimmäisessä laajassa nimiuudistuksessa vuonna 1908, siis sortovuosien aikana, ja se sijoitettiin tuolloin elokuun 14. päivälle.

Kuinka Svea-nimi tuli aikanaan käyttöön? Nimellä on tietenkin yhteys paikannimeen Svea rike, eli ’svealaisten valtakunta’, josta tulee nimi Sverige. Svea tunnetaan valtakunnan naispuolisena henkilöitymänä jo 1600-luvulta. Tunnetummaksi sen teki kuitenkin vasta runoilija Esaias Tegnérin runo Svea, joka painettiin vuonna 1817, ja vähitellen se tuli käyttöön naisennimenä. Vanhin tunnettu Svea-nimen esiintymä Ruotsin puolella on vuodelta 1818. Ruotsin almanakkaan Svea otettiin vuonna 1901, almanakkanimistön ensimmäisessä suuressa uudistuksessa, joka merkitsi samalla nimistön maallistumista. Svea sijoitettiin tammikuun 2. päivälle, ja se aloittaa siten aina uuden nimipäivävuoden. Ruotsissahan uudenvuodenpäivä on, kuten meilläkin, omistettu Jeesukselle.

Suomenruotsalaisessa almanakassa pitkään ollut Svea siirtyy nyt marraskuun 6. päivälle ja täyttää näin viiden vuoden mittaisen tyhjän tilan, joka päivällä on vallinnut vuodesta 2010. Milloin sitten ensimmäinen Svea-niminen nainen kastettiin Suomessa? Etsittyäni määrätietoisesti Sukututkimusseuran digitalisoiduista aineistoista Suomessa syntyneitä lapsia löysin erään Svean, jonka syntymäpäivä oli 10.2.1712. Tämä tyttö syntyi siis Suuren Pohjan sodan aikana, Valkealan kartanossa Itä-Suomessa. Hänen isänsä oli kartanonvouti Elias Frimodig, joka oli todennäköisesti ollut  ruotusotamiehenä Kaarle XII:n armeijassa. Kolme vuotta aiemmin oli hänen poikansa saanut nimen Sven. Nämä olivat siis isänmaallisia etunimiä, joiden antaja oli Ruotsin valtakuntaa palvellut sotilas.

Marianne Blomqvist

Kirjoittaja on nimistöntutkija ja pohjoismaisten kielten professori emerita, joka vastasi suomenruotsalaisesta nimipäiväkalenterista 1980-luvulta vuoteen 2015.