Tove Jansson – rakastettu kuvataiteilija ja kirjailija

Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää vietetään 9. elokuuta, Janssonin syntymäpäivänä. Suomen sisäministeriö on vuosina 2020, 2021 ja 2022 suosittanut päivälle liputusta. Vuosina 2017–2019 suomalaisen kuvataiteen päivä yhdistettiin Helene Schjerfbeckiin, ja liputus oli hänen syntymäpäivänään 10. heinäkuuta.

Kirjailija Tove Jansson. Markku Lepola 1969 / JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Markku Lepolan kokoelma.

Taitelija Tove Jansson tunnetaan parhaiten maailmanmainetta luoneena muumikirjojen tekijänä, mutta hänellä oli muitakin taitoja kirjoittamisen lisäksi. Hän toimi myös taidemaalarina, freskojen ja seinämaalauksien tekijänä, kuvittajana, poliittisena pilapiirtäjänä, sarjakuvapiirtäjänä, mainoskuvien ja postikorttien piirtäjänä sekä aikuisten novellien ja romaanien kirjoittajana. Hänen teoksensa ovat vuosikymmenten ajan innoittaneet ja ilahduttaneet lapsia ja aikuisia ympäri maailmaa.

Taitelijaperheen tytär

Tove Marika Jansson syntyi 9. elokuuta 1914 Helsingissä ja kuoli 86-vuotiaana 27. kesäkuuta 2001. Janssonin äiti oli ruotsalaissyntyinen kuvittaja Signe Hammarstein-Jansson ja isä suomenruotsalainen kuvanveistäjä Viktor Jansson. Tove oli perheen esikoinen ja hänellä oli kaksi veljeä. Vanhemmat kannustivat lapsiaan taiteen piiriin, ja kaikista lapsista tulikin taiteilijoita. Tove Janssonille oli nuoresta pitäen selvää, että hänestä tulee kuvataiteilija. Jansson opiskeli taideaineita Tukholmassa, Helsingissä ja Pariisissa.

Innoitusta merestä ja saaristosta

Janssonille luonto, meri ja saaristo olivat inspiraation lähteitä, ja siksi ne ovat myös läsnä hänen taiteessaan. Lapsuudessaan hän vietti kesät Ruotsissa Tukholman saaristossa äidinpuoleisen suvun yhteisessä kesänviettopaikassa. Blidön saarella sijaitseva vanha Ängsmarnin huvila ja sen ympäröimä vehreä laakso toimi myöhemmin esikuvana Muumitalolle ja Muumilaaksolle.

Muumitalo Muumimaailmassa, Naantalissa. Kuva: Onerva Ollila

Jansson ja hänen kumppaninsa taidegraafikko Tuulikki Pietilä viettivät kesät ulkosaaristossa Pellingin edustalla Porvoossa sijaitsevalla Klovharun (Haru) saarella. Kolmenkymmen vuoden aikana pieni, kallioinen luoto toimi pariskunnan kesänviettopaikkana, jopa rajussakin merisäässä. Itse saari ei ollut Janssonin omistuksessa, mutta hän sai rakennuttaa saarelle arkkitehtipariskunta Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman mökin. Vuonna 1995 taitelija lahjoitti mökin Pellingin kotiseutuyhdistykselle, joka vuokraa sitä kesävieraille ylläpitokustannusten kattamiseksi.

Satiirinen pilapiirtäjä

Uransa Tove Jansson aloitti tekemällä piirroksia Garm-pilalehteen. Hän toimi lehden avustajana jo 15-vuotiaasta lähtien ja työskenteli sittemmin lehden vakituisena kuvittajana viitisentoista vuotta. Tuona aikana syntyi noin sata kansikuvaa ja noin viisisataa muuta piirrosta. Toisen maailmansodan aikana Janssonin poliittiset pilapiirrokset ja terävä kynä johtivat lehden ajoittain jopa ongelmiin esivallan kanssa. Sensuuri kielsi lehteä julkaisemasta Janssonin piirtämää kansikuvaa, jossa irvailtiin Stalinin sotilaalliselle kyvyttömyydelle. Taiteilija sanoi jälkeenpäin, että oli vapauttavaa piirroksin ”olla sikamainen Hitleriä ja Stalinia kohtaan”.

Sinnikkyys pelasti muumit

Muumipeikko ja muumi (ruots. mumintrollet ja mumin) ovat alun perin Tove Janssonin Ruotsissa asuvan enon Einar Hammarstenin keksimiä nimiä. Nuori taiteilija oli enonsa luona ollessaan pihistänyt ruokaa kaapista, ja eno oli silloin varoitellut, että muumipeikko tulee, jos herkkuja vielä salaa viedään. Pieni musta peikko sai näin alkunsa Janssonin mielikuvituksessa.

Ensimmäinen muumipiirros syntyi 1930-luvulla Janssonien kesäpaikan ulkohuussin seinälle. Signeeratessaan pilapiirroksensa ja akvarellinsa taiteilija usein lisäsi pienen mustan peikon tunnusmerkiksi teokseen. Alkuvaiheissa muumit olivat pelottavia mustia olentoja, joilla oli punaiset silmät ja usein sarvet päässä. Muumikirjojen myötä muumit muuttuivat sympaattisiksi valkoisiksi olennoiksi.

Tove Janssonin omakuva Muumien kanssa. © Moomin Characters TM

Sodan aikana varsinaisten palkkatöiden vähetessä taiteilijalla oli 1940-luvulla aikaa keskittyä luomaan uutta, ja näin syntyi lapsille suunnattu muumikirja. Lastenkirjat Jansson kirjoitti äidinkielellään ruotsilla.

Kaksi enimmäistä muumikirjaa eivät saavuttaneet suurta menestystä lukijayleisön keskuudessa. Tästä Jansson ei lannistunut, vaan kirjoitti kolmannen, joka otettiin Suomessa ja Ruotsissa erittäin hyvin vastaan. Siitä alkoi muumien tarina. Jos kirjailija ei olisi ollut sinnikäs, olisivat muumit ehkä jääneet vain haaveeksi. Mikä menetys se olisi maailmalle ollut!

Taiteilijan elämän aikana muumitarinoita valmistui proosana ja kuvakirjoina noin 20, ja sanomalehdille suunnattuja muumisarjakuvia oli kaikkiaan 1500 sarjaa. Tänä päivänä Tove Janssonin kirjat ovat Suomen eniten käännettyjä kirjoja – niitä on käännetty jopa 45 eri kielelle. Muumeista on myös tehty useita teatteri-, ooppera-, elokuva-, televisio- ja radiosovituksia. Muumimuseo on toiminut Tampereella vuodesta 2017, ja vuosina 1987–2013 Muumeihin pääsi tutustumaan Tampereen pääkirjasto Metson alakerran Muumilaaksossa. Naantalissa sijaitseva teemapuisto Muumimaailma täytti tänä vuonna 2022 kolmekymmentä vuotta. Helsingin Katajanokalla sijaitsee Tove Janssonin puisto (ent. Katajanokan puisto), jonka läheisyydessä on taiteilijan lapsuudenkoti. Nuoruudessaan Tove Jansson poseerasi muutaman isänsä kuvanveistäjä Viktor Janssonin tekemän veistoksen mallina. Veistokset sijaitsevat Helsingin keskustan alueella, niistä kuuluisin (Convolvulus) Kaisaniemen puistossa.

Rakkautta ja muumihahmoja

Taiteilijan läheiset ja rakkaat ovat usein toimineet innostuksen lähteenä taiteessa ja esikuvina usealle muumihahmolle.

Syvä ystävyys taidemaalari Sam Vannin kanssa oli merkityksellinen Tove Janssonin taiteen tyylille ja vahvisti hänen näkemystään värien merkityksestä maalaustaiteessa. Janssonin elämän vakavin miessuhde oli vuosia kestänyt suhde kirjailija, toimittaja ja poliitikko Atos Wirtasen kanssa. Taitelijalla oli samoihin aikoihin myös lyhyt ja repivä salainen rakkaussuhde teatterijohtaja Vivica Bandleriin. Taikurin hattu -kirjan salaperäiset seikkailijat Tiuhti (Tofslan) ja Viuhti (Vifslan) ovat Toven ja Vivican salanimet. Kirjassa on myös uhkaava Mörkö, jonka on selitetty symboloivan sitä uhkaa, jota rakastavaiset kokivat aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Freskoon nimeltä Juhlat kaupungissa taiteilija maalasi Bandlerin tanssivan ja itsensä yksin tupakoimassa. Seinämaalaus on nähtävissä HAM-taidemuseossa Helsingissä.

Tove Jansson: Juhlat kaupungissa (1947). © Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva: Hanna Kukorelli / HAM

Muumikirjojen Tuutikki-hahmossa on Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän luonteenpiirteitä. Tuutikki on turvallinen ja hänellä on jalat maassa. Hän myös hälventää Muumipeikon yksinäistä oloa. Kuuleman mukaan Jansson sanoi löytäneensä rauhan Pietilän rinnalla. Muumipapassa taas on taiteilijan boheemin isän Viktor Janssonin piirteitä. Kuten Viktor Jansson, järjesti myös Muumipappa hyviä juhlia, viihtyi ystävien kesken, järjesti seikkailuja lapsilleen ja rakasti merta.

Taloudellinen niukkuus loi moniosaajan

Tove Jansson piti itseään ensisijaisesti taidemaalarina, mutta taidemaalarin työ ei kuitenkaan taannut toimeentuloa. Taiteilija oli siksi taloudellisesti riippuvainen muista töistä. Luovana ja rohkeana ihmisenä hän jalosti osaamistaan ja käänsi taloudellisen niukkuuden kerta toisensa jälkeen menestykseksi. Tove Janssonilla oli siksi harvinaisen monipuolinen ja erittäin tuottelias taiteilijaura. Esimerkkinä mainittakoon, että ostettuaan vuonna 1952 isolla pankkilainalla Helsingissä sijaitsevan torniateljeehuoneiston, teki velkainen Jansson kymmenessä vuodessa kaikkiaan 11 monumentaalista tilaustyötä koostuen lasimaalauksista monimetrisiin öljymaalauksiin ja seinämaalauksiin. Näistä teoksista maksettiin hyvin.

Taidetta mielikuvitusta lennättämään

Janssonin merkittävintä kuvataiteellista tuotantoa ovat julkiset tilaustyöt ja yritysten tilaamat työt. Julkisia tilaustöitä ja seinämaalauksia on tehty lasten iloksi mm. Auroran lasten sairaalaan, kouluihin ja lastentarhoihin. Janssonin julkisia teoksia on myös Helsingin kaupungin ravintolassa, Haminan Seurahuone-hotellissa ja Teuvan kirkossa.

Taitelija maalasi myös Pohjoismaiden yhdyspankin pääkonttoriin Helsingissä kolmemetrisen temperamaalauksen nimeltä Fantasia. Taulu koristi pankin ruokasalin seinää. 1960-luvulla pankissa työskennellyt pankkivirkailija kertoi, että taulu oli siihen aikaan erittäin moderni ja innosti toisinaan yksitoikkoisen pankkityön tekijöitä haaveilemaan ja tutkimaan taulun yksityiskohtia lounastauon aikana. Taulussa on runsaasti symboliikkaa, ja sitä katsellessa monella lähtee mielikuvitus lentoon.

Tove Jansson: Fantasia (1954). Kuva: Museokuva Matti Huuhka & Co. Nordean Taidesäätiön kokoelmat.

Voi vain aavistella Tove Janssonin maailmanlaajuista merkitystä kuvataiteilijana ja kirjailijana sekä lasten ja aikuisten mielikuvituksen innoittajana. Hän oli taiteilijana rohkeasti erilainen ja käytti taiteessaan symboliikkaa jättäen tilaa katsojan mielikuville. Tuotannossaan hän usein myös otti kantaa vähemmistöjen, naiseuden ja homoseksuaalisuuden teemoihin. Muumikirjoissa keskiössä ovat perhearvot, lasten ja aikuisten roolit, suvaitsevuus ja ihmisenä kasvaminen. Hän käsittelee myös taitavasti vaikeitakin asioita kuten yksinäisyyttä, kuolemaa ja riittämättömyyttä. Muumikirjojen filosofia on antanut paljon myös aikuisille lukijoille.

Christine Stukaloff

Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston projektipäällikkö ja kauppatieteiden maisteri.