Kansainvälinen romanipäivä nostaa esiin romanien historiaa, kulttuuria ja kieltä

Huhtikuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä romanipäivää. Päivämäärä viittaa ensimmäiseen kansainväliseen romanikongressiin, joka pidettiin Lontoossa vuonna 1971. Vuodesta 1990 lähtien tätä kongressin avajaispäivää on vietetty eri maissa kansainvälisenä romanipäivänä (International Roma Day). Ruotsiksi päivän nimi on romernas internationella dag.

Kansainvälisen romanipäivän tarkoituksena on romanien kulttuurin ja kielen kunnioittaminen osana eurooppalaista kulttuuriperintöä. Tämä päivä lisää romanien näkyvyyttä niin Suomessa kuin kaikkialla Euroopassa, kiinnittää pääväestön ja päättäjien huomiota romanien omiin vahvuuksiin ja liittää yhteen eurooppalaisia romaneja vaikuttamaan yhdessä.

Kansainvälinen romanipäivä ei ole suomalaisessa kalenterissa liputuspäivä, mutta romanit liputtavat tuona päivänä itse omalla lipullaan. Sisäministeriö on kuitenkin suosittanut päivälle yleistä liputusta Suomen lipulla vuosina 2021–2025.

Lontoon romanikongressissa hyväksyttiin myös romanien oma lippu. Lipun keskellä oleva 16-puolainen punainen kärrynpyörä (chakra) symboloi romanikansan vaellusta. Lipun yläosan sininen symboloi taivasta, vapautta, hengellisyyttä ja ikuisuutta. Alaosan vihreä kuvaa luontoa ja maata. Kuva: Adobe Stock

Vakiintunut vähemmistö sai oman merkkipäivän

Suomen romanit ovat suomalainen perinteinen etninen vähemmistö ja he ovat suomalaisia, Suomen kansalaisia. Suomalaiset romanit ovat aktiivisesti mukana rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa.

Romaneja arvioidaan nykyään olevan maassamme noin 10 000. Vuonna 2001 valtakunnallinen romaniasiain neuvottelukunta teki ensimmäisen ehdotuksen romanien oman päivän saamiseksi suomalaiseen kalenteriin. Ehdotus ei kuitenkaan tullut vielä tuolloin hyväksytyksi.

Syksyllä 2011 Helsingin yliopistolle saapui uusi ehdotus Vantaan paikallisromanityöryhmältä. Siinä muistutettiin, että romanipoliittisen ohjelman mukaan Suomi on ”edelläkävijä romaniväestön yhdenvertaisuuden ja osallistamisen edistämisessä Euroopassa”. Saapuneesta ehdotuksesta pyydettiin myös asiantuntijalausuntoja.

”Romanit ovat vakiintunut vähemmistö Suomessa ja romanikulttuuri on ollut tärkeä osa suomalaista kansankulttuuria satojen vuosien ajan”, totesi Helsingin yliopiston kansatieteen professori Hanna Snellman lausunnossaan. ”Yhdenvertaisuuden nimessä myös romanit ansaitsisivat oman päivänsä almanakkaan. Päivä olisi tärkeä romaneille itselleen omassa identiteettiprojektissaan, mutta päivällä olisi merkitystä myös suomalaisille ylipäätänsä ihmisarvon ja suvaitsevaisuuden muistuttamisessa.”

Saapuneiden lausuntojen pohjalta Helsingin yliopisto teki päätöksen, että kansainvälinen romanipäivä lisätään suomalaiseen kalenteriin vuodesta 2014 lähtien. Vuoteen 2024 saakka se merkittiin kalenteriin nimellä romanien kansallispäivä.

Kaksi romanipukuun pukeutunutta romaninaista senaatintorilla Helsingissä, jossa järjestettiin 5.6.2021 romanien oikeuksia puolustava Oikeus hengittää -mielenosoitus. Kuva: Hannu Häkkinen / Museovirasto

Romanit tulivat Suomeen jo 1500-luvulla

Romanien nimen kerrotaan pohjautuvan omakieliseen sanaan rom, joka merkitsee ihmistä. Romanit ovat alun perin lähtöisin Pohjois-Intiasta, ja 1300-luvulla heitä alkoi saapua Eurooppaan. Suomessa romanien historian katsotaan alkaneen 1500-luvulla, kertoo romanihistorian tutkija, yliopistonlehtori Panu Pulma vuoden 2013 Yliopiston almanakassa.

Ensimmäiset merkinnät nykyisen Suomen alueelle saapuneista ”tattareista” ovat Kastelholmasta vuodelta 1559. Valtiovallan ja kirkon asenne tulokkaisiin oli kuitenkin pitkään kielteinen. Romanit elivät usein kiertolaisina eivätkä asettuneet paikoilleen. He toimivat etenkin hevoskauppiaina ja tarjosivat taloille muitakin palveluksiaan. Moniin suomalaiskoteihin on esimerkiksi ostettu romaninaisten virkkaamia taidokkaita pitsiliinoja.

Romanikulttuurin näkyvimpiä ilmenemismuotoja Suomessa ovat romanikieli, omaleimainen värikäs pukeutuminen ja musiikki. Romaneilla on myös monia perinteisiä arvoja ja tapoja, jotka säätelevät yhteisön jäsenten käyttäytymistä.

Romanien työnsaanti on usein ollut vaikeaa niin koulutuksen puutteen kuin valtaväestön ennakkoluulojen vuoksi. Heidän koulutustasossaan ja taloudellisessa tilanteessaan on kuitenkin tapahtunut viime vuosikymmeninä edistystä.

Myös romanikieltä on elvytetty laatimalla sanakirjoja ja kielioppaita, ja Helsingin yliopistossa voi nykyään opiskella romanikieltä ja -kulttuuria. Suomessa toimii useita yhdistyksiä, jotka ylläpitävät romanikulttuuria ja ajavat romanien asioita. Oma kalenteripäivä vahvistaa myös osaltaan tämän vähemmistöryhmän identiteettiä.

Romaninaisen paidan eli röijyn pitsikaulus. Asu on ollut esillä romanikulttuurissa kertovassa Kokettiröijy-näyttelyssä vuonna 1988. Kuva: Nurmeksen kaupunginmuseo

Romanikielen elvytysohjelma ja romanikielinen kalenteri

Suomen romanien oma kieli on maassamme uhanalainen. Vain noin kolmannes Suomen romaneista arvioi hallitsevansa romanikieltä hyvin. Opetushallitus on julkaissut kielen vahvistamiseksi Suomen romanikielen elvytysohjelman vuosille 2023–2030.

Elvytysohjelmassa listataan yksitoista toimenpidettä, joiden avulla romanikieltä voitaisiin vahvistaa. Toimenpiteissä mainitaan mm. romanikielen opettajien, opetuksen ja oppimateriaalien kehittäminen, romanikielinen sosiaalinen media sekä romanikielisen kirjallisuuden, musiikin ja muun taiteen tuottaminen.

Toimenpide numero seitsemän on romanikielisen vuosikalenterin toteuttaminen. Vuosikalenterin sisältö tulee olemaan romanikielinen ja kalenterin nimipäivälistaan lisätään romanikielisiä nimiä. Kalenterin työryhmään kuuluu myös Yliopiston almanakkatoimiston edustaja.

Teksti: Onerva Ollila

Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston viestintäkoordinaattori ja graafikko
Teksti pohjautuu teokseen Ajan tasalla – suomalainen kalenteri tänään (Ollila, Palviainen, Saarelma-Paukkala, Otava 2019)