Neuvostokalenteri eli neuvostoliittolainen vallankumouskalenteri

Kalenterihistoria tuntee kaksi vallankumouskalenteria. Ensimmäinen niistä oli Ranskassa vuosina 1793–1805 käytössä ollut kalenteri (ks. syyskuun 2014 blogi). Toinen vallankumouskalenteri oli käytössä Neuvostoliitossa noin 11 vuoden ajan vuodesta 1929 lähtien. Tutustutaan aluksi hieman itäisen naapurin kalenterihistoriaan.

Historiaa

Venäjällä oli Pietari Suuren aikaan (1682–1725) asti käytössä kalenteri, jossa vuodet laskettiin maailman luomisesta ja uusi vuosi alkoi syyskuun alussa. Pietari Suuren ajama Venäjän länsimaistaminen vaikutti myös ajanlaskuun. Venäjällä siirryttiin käyttämään juliaanista kalenteria, jolloin vuosi alkoi tammikuun alussa ja vuodet numeroitiin Jeesuksen syntymästä. Näin ollen vuosi 7207 maailman luomisesta muuttui vuodeksi 1700 jälkeen Kristuksen syntymän.

Venäjällä, joka muuttui Neuvosto-Venäjäksi lokakuun vallankumouksen myötä vuonna 1917,  käytettiin juliaanista kalenteria aina vuoteen 1918 saakka. Tällöin Neuvosto-Venäjällä otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri, ja tammikuun viimeistä päivää seurasi helmikuun 14. päivä.

Viisipäiväinen viikko käyttöön

Seuraava suuri mullistus kalenterissa tapahtui vuonna 1929, kun vuosi jaettiin 72 viisipäiväiseen viikkoon. Tämän lisäksi oli viisi juhlapäivää, joita ei laskettu kuuluvaksi mihinkään viikkoon. Viikonpäivät korvattiin joko roomalaisilla numeroilla I–V tai väreillä. Väreinä toimivat ruskea, sininen, keltainen, punainen ja vihreä. Kansalaiset jaettiin viiteen ryhmään, joista jokainen ryhmä sai oman värin. Väri ilmoitti sen, mikä viikonpäivistä oli kullekin ryhmälle vapaapäivä.

Tähän kalenterimuutokseen on esitetty kaksi syytä. Ensiksikin seitsemänpäiväistä viikkoa pidettiin uskonnollisena, joten siitä haluttiin päästä eroon. Toiseksi tavoitteena oli tuotannon kasvu, kun tehtaita ei tarvinnut sulkea viikonlopun ajaksi vaan ne saattoivat olla käynnissä koko ajan.

Vapaapäiviä oli tässä kalenterissa enemmän kuin muissa tuolloin käytössä olleissa kalentereissa. Länsimaissa kuutta työpäivää seurasi yksi vapaapäivä, kun vallankumouskalenterissa neljää työpäivää seurasi vapaapäivä. Tästä huolimatta kalenteri oli erittäin epäsuosittu. Syynä tähän oli se, että perheenjäsenillä, sukulaisilla ja ystävillä saattoi olla eri värit ja siten eri vapaapäivät, joten perhe-elämä oli hankalaa. Lisäksi tehtaiden tuottavuus ei parantunut toivotunlaisesti. Tämän takia tämä versio kalenterista oli käytössä vain pari vuotta.

Vuonna 1930 käyttöön otettiin vallankumouskalenterin uusi versio, jossa oli kuusipäiväinen viikko ja jossa kaikilla oli sama vapaapäivä. Kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda käytti kuitenkin koko ajan gregoriaanista kalenteria. Kalentereihin lyhyellä aikavälillä tehdyt muutokset yhdistettynä lehdistön käyttämään poikkeavaan päiväykseen saivat kansan päät pyörälle. Sotkua edesauttoi se, että sekä viisi- että kuusipäiväisten viikkojen pohjana käytettiin vanhaa seitsemänpäiväiseen viikkoon pohjautuvaa kalenteria (kuten tässä kuvituksena käytetyssä kalenterissa) entisine viikonpäivänimineen. Lopulta vuonna 1940 Neuvostoliitto luopui vallankumouskalenterista ja siirtyi käyttämään gregoriaanista kalenteria.

Kansalliset juhlapäivät

Kansalliset juhlapäivät olivat poikkeuksia vallankumouskalenterissa. Ne olivat kaikille vapaapäiviä. Alkujaan Neuvosto-Venäjällä oli käytössä kuusi vapaapäivää. Nämä olivat:

1.1. uusivuosi
22.1. verisunnuntain muistopäivä
12.3. helmikuun vallankumouksen muistopäivä (juliaanisessa kalenterissa 27.2.)
18.3. Pariisin kommuunin perustamisen vuosipäivä
1.5. työläisten päivä
7.11. lokakuun vallankumouksen muistopäivä (juliaanisessa kalenterissa 25.10.)

Myöhemmässä vaiheessa 1.1., 12.3. ja 18.3. jäivät pois, ja työläisten päivä sekä lokakuun vallankumouksen vuosipäivä muuttuivat kaksipäiväisiksi vapaapäiviksi. Lisäksi verisunnuntain muistopäivään 22.1. yhdistettiin Leninin kuoleman muistopäivä. Nämä viisi vapaapäivää löytyvät tämän blogin ohessa olevasta vuotta 1930 esittävästä kalenterista.

Jokainen voi testata, miten oma elämä onnistuisi, jos Suomessa olisi käytössä tällainen kalenteri. Koska ei ole tiedossa, miten henkilöille määriteltiin väri, oletetaan että väri määräytyy vaikkapa syntymäpäivän perusteella. Lisäksi vapaapäivinä syntyneet, joilla ei siis olisi väriä, saavat värin seuraavasti: 22.1. (ruskea), 1.5. (sininen), 2.5. (keltainen), 7.11. (punainen) ja 8.11. (vihreä). Almanakkatoimiston työntekijöiden syntymäpäivien perusteella näyttäisi siltä, että toimistomme olisi avoinna kaikkina muina päivinä paitsi yleisinä vapaapäivinä.

Asko Palviainen

Kirjoittaja on tähtitieteilijä ja Almanakkatoimiston erikoissuunnittelija.