Tammikuu on talven napa
Tämä kirjoitus on osa kuukausien nimiä käsittelevää blogisarjaa. Sarjan kaikki osat:
- Tammikuu on talven napa
- Helmikuussa on puissa jäähelmiä
- Maaliskuu maata näyttää
- Huhtikuussa kaadetaan huuhtapuita
- Toukokuussa tehdään toukotöitä
- Kesäkuu on kesanto- ja kyntökuu
- Heinäkuussa heinäntekoon
- Elonkorjuuta elokuussa
- Syyskuu aloittaa syksyn
- Lokakuussa on lokaa
- Maa martona makaa
- Talvikuusta tuli joulukuu
* * * * * * * * * *
Suomen kielessä vuoden ensimmäisen kuukauden nimi on tammikuu. Nimellä ei ole mitään tekemistä tammi-nimisen puulajin kanssa. Suomen kielessä sana tammi on tarkoittanut napaa tai akselia. Kalevalassakin mainittu taivaantammi tarkoitti taivaanakselia, eli siis kuviteltua akselia, jonka ympäri taivaankansi pyöri. Tammikuu merkitsi siten kuukautta, jossa vuoden vaikein ajankohta talvi oli puolivälissä.
Monissa tammikuuhun liittyvissä uskomuksissa oli merkityksenä juuri se, että talvikausi tuli puoliväliin. Esimerkiksi karhun väitettiin kääntävän kylkeään 13.1., koska talvi oli silloin puolessavälissä. Samanlaisia uskomuksia oli myös Paavalin päivästä (25.1.). Uskottiin muun muassa, että Paavaliin mennessä oli satanut puolet talven lumista. Vanhan kansan uskomuksissa on ainakin sen verran todellisuuspohjaa, että vuoden kylmin ajankohta sattuu muutamia viikkoja talvipäivänseisauksen jälkeen eli tammikuun puolelle.
Roomalaisen kalenterin januarius
Tammikuu on ruotsiksi januari, viroksi jaanuar, englanniksi January ja venäjäksi Январь. Nämä sanat pohjautuvat kaikki tammikuun latinankieliseen nimeen mensis ianuarius (tai myös muodossa januarius). Roomalaisten januarius-nimi tulee kaksikasvoisesta Janus-jumalasta. Tämän ajateltiin katsovan vuoden ensimmäisenä kuukautena samalla kertaa sekä menneeseen, jo päättyneeseen vuoteen, että alkaneeseen, tulevaan vuoteen.
Vanhassa roomalaisessa kalenterissa, ns. Romuluksen kalenterissa, ei januarius-kuukautta ollut. Vuosi alkoi kevätpäiväntasauksen aikoihin mars-kuukaudella. Vuosi kesti 10 kuukautta päättyen december-kuukauden (nyk. joulukuu) lopussa, ja sen pituus oli noin 304 vuorokautta. Parin seuraavan kuukauden tai lunaation (eli kuunvaiheiden jakson) aika oli tuon ajan kalenterissa jonkinlaista siirtymäaikaa, jolloin odotettiin uuden vuoden alkua. Seuraava roomalaisten kuningas Numa Pompilius (n. 715–672 e.a.a.) lisäsi vuoden loppuun eli december-kuukauden jälkeen kaksi kuukautta: februarius- ja januarius-kuukaudet, tässä järjestyksessä. Januarius oli tällöin vuoden viimeinen kuukausi.
Myöhemmin 400-luvulla e.a.a februarius- ja januarius-kuukaudet vaihtoivat keskenään paikkaa. Vuonna 153 e.a.a. (eli vuonna 600 Rooman perustamisesta, ab urbe condita, kuten roomalaiset laskivat) tasavallan korkeimpien virkamiesten eli konsulien virkakausi siirtyi mars-kuukauden (eli maaliskuun) alusta januarius-kuukauden (eli tammikuun) alkuun. Tämän siirron jälkeen januarius vakiintui vähitellen vuoden alkukuukaudeksi.
Asko Palviainen
Kirjoittaja on tähtitieteilijä ja Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija.