Kalenterin ja nimipäivien julkaiseminen
Kalenterin julkaiseminen on Suomessa vapaata eikä siihen tarvita erityistä lupaa. Helsingin yliopistolla aiemmin ollut yksinoikeus julkaista kalentereita päättyi vuoden 1994 lopussa.
Helsingin yliopistolla on kuitenkin tekijänoikeus suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen nimipäiväluetteloon sekä kissojen, koirien ja hevosten nimipäivälistoihin. Nimipäivien käyttöön tarvitaan aina lupa. Nimipäivien käytöstä maksetaan painosmäärästä riippuva tekijänoikeusmaksu. Lupaa haetaan Yliopiston almanakkatoimistosta.
Nimipäivättömän kalenterin voi tehdä vapaasti eikä siitä seuraa mitään maksuja Almanakkatoimistolle. Meiltä voi ostaa luotettavia kalenteritietoja tai valmiin kalenteripohjan.
Ei voi. Tekijänoikeus ei ole kiinni siitä, miten kalenterin tekijä asettaa nimet kalentereihinsa. Nimien käyttö kalenterissa vaatii aina luvan ja velvoittaa maksamaan tekijänoikeusmaksun.
Lue lisää blogissamme: Miksi nimipäivillä on tekijänoikeus?
Ei voi. Almanakkatoimisto myy valmiita kalenteripohjia ja kalentereiden valmistuksessa käytettäviä aineistoja, mutta painopaikka on asiakkaan itse valittava. Myös kalenterin kuvitus tulee hankkia itse.
Almanakkatoimisto ei myy almanakkoja. Vanhoja almanakkoja kannattaa kysyä antikvariaateista tai osto- ja myyntiliikkeistä.
Almanakkatoimisto ei myy Yliopiston almanakkaa. Tuotetta kannattaa tiedustella kirjakaupoista, marketeista tai Yliopiston almanakan kustantajalta.
Nimien lisääminen nimipäiväkalenteriin
Uusia nimiä otetaan almanakkaan ensisijaisesti niiden yleisyyden perusteella. Lukumääräkohtaiset rajat päätetään erikseen jokaisen nimipäiväuudistuksen yhteydessä. Nimen yleisyys ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri. Nimen tulee myös sopia hyvin kotimaiseen nimistöön. Tämän vuoksi monet vierasasuiset nimet, kuten Alex, Fanny ja Wilma, ovat jääneet kalenterin ulkopuolelle.
Lue lisää blogissamme: Kuinka nimi saa nimipäivän?
Päätökset uusien nimien mukaan ottamisesta tekee Helsingin yliopiston rehtori. Asian valmistelevat yliopiston nimittämät nimiasiantuntijat, joista toinen huolehtii suomalaisista nimistä ja toinen suomenruotsalaisista nimistä. He esittelevät asian rehtorille, joka tekee siitä päätöksen.
Uudet almanakkanimet valitaan niiden yleisyyden perusteella. Siksi kansalaiset eivät käytännössä voi ehdotuksillaan tai toiveillaan vaikuttaa nimien valintaan. Almanakkatoimistosta voi kuitenkin kysyä eri nimien yleisyyksistä ja saada arvion siitä, onko tietyllä nimellä mahdollisuutta päästä lähivuosina allakkaan. Nimiasiantuntijalta voi myös tiedustella, minä päivänä olisi luontevaa viettää epävirallista nimipäivää.
Uusia nimiä otetaan nykyään nimipäiväkalenteriin viiden vuoden välein. Edelliset uudistukset olivat vuosille 2015 ja 2020. Seuraavan kerran muutoksia tehdään vuoden 2025 alussa. Päätökset vuoden 2025 muutoksista julkaistiin elokuussa 2023.
Lue lisää: Uusia nimiä kalenteriin vuonna 2025
Merkki- ja liputuspäivän lisääminen kalenteriin
Suomalaiseen kalenteriin tulevista uusista merkkipäivistä tekee päätökset Helsingin yliopiston almanakkatoimiston hallitus. Uusia merkkipäiviä otetaan kalenteriin kuitenkin varsin harvoin, viime aikoina muutaman vuoden välein. Ehdotuksen voi toimittaa Yliopiston almanakkatoimistoon.
Edellytyksenä uudelle merkkipäivälle on, että se on yhteiskunnassa laajasti ja vakiintuneesti useiden vuosien ajan vietetty merkkipäivä. Uusista merkkipäiväehdotuksista pyydetään yleensä lausuntoja eri asiantuntijatahoilta, ja päätökset tehdään niiden mukaan.
Anomuksille on hyväksi, jos niiden takana on mahdollisimman laaja kansalaisverkosto. Anomus voi olla vapaamuotoinen, ja sen perusteluja kannattaa pohtia huolellisesti. Siinä tulisi käydä ilmi, kuinka laajasti ja vakiintuneesti tätä päivää jo nyt vietetään ja mitkä tahot/järjestöt ovat sen vietossa mukana.
Mikään ei myöskään estä merkitsemästä kyseistä merkkipäivää itse julkaistuihin kalentereihin, vaikkei päivällä olisi virallista merkkipäivästatusta.
Liputuspäiväesitykset tehdään ensisijaisesti Suomen sisäministeriölle. Liputuspäivien vakiinnuttamisen mahdollisuuksia harkitaan tyypillisesti melko pitkään. Ministeriö punnitsee huolellisesti yleisen liputuksen edellytyksiä, mm. sitä, onko liputuksen aihe riittävän monen kansalaisen hyväksymä. Vapaamuotoiset, perustellut liputuspäiväesitykset voi toimittaa sisäministeriön kirjaamoon.
Osa liputuspäivistä vakiintuu niin, että sisäministeriö suosittelee vuosittain liputusta useiden perättäisten vuosien ajan. Sen jälkeen ministeriö voi tehdä Yliopiston almanakkatoimistolle esityksen päivän lisäämiseksi vakiintuneeksi liputuspäiväksi Valtiokalenteriin ja Yliopiston almanakkohin. Päätöksen kalenteriin lisäämisestä tekee Yliopiston almanakkatoimiston hallitus.
Kannattaa muistaa myös Suomessa vallitseva liputusvapaus. Kansallislipulla saa liputtaa aina, kun tuntee tarvetta siihen. Liputtaa voi siis vapaasti myös kalenteriin merkittyjen liputuspäiven ulkopuolella, kunhan muistaa noudattaa hyviä liputustapoja.
Lue lisää sisäministeriön verkkosivuilta: Liputuspäiväesitysten tekeminen ja niiden käsittely ministeriössä
Kysymyksiä kalenterista
Kalenteri-sanan alkuperästä on erilaisia näkemyksiä. Yhden teorian mukaan kalenteri-sana pohjautuu latinan kielen sanaan calare (suom. ’kuuluttaa’). Muinaisessa Roomassa kuukausi alkoi kuun sirpin näkyessä ensi kerran auringon laskun jälkeen. Tällöin ylipappi kuulutti uuden kuukauden alkaneeksi. Samalla ilmoitettiin kyseiseen kuukauteen sattuvien pyhä- ja juhlapäivien ajankohdat.
Almanakka-sanan historiasta on monia selityksiä. Todennäköisesti kyseessä on arabian kielestä lähtöisin oleva sana. Kantasanana saattaa olla al-manach, joka nykyään tarkoittaa säätä. Joidenkin lähteiden mukaan alkuperäinen merkitys olisi ’paikka jossa kamelit laskeutuvat polvilleen’, eli keidas. Karavaanit kohtasivat toisiaan keitaalla. Siellä vaihdettiin kuulumisia, tietoja tapahtumista eri paikoissa ja säätietoja. Keitailla ennustajat myös ennustivat karavaanareille tulevaisuutta. Arvellaan, että näin sanalle olisi kehittynyt aikaa myöten sama merkitys kuin kalenteri-sanalle.
Laskeminen aloitetaan vuoden alusta. Jos uudenvuodenpäivä on viikonpäivävälillä maanantai–torstai, on kyseinen viikko numeroltaan 1. Muussa tapauksessa seuraava viikko on viikko 1. ja uudenvuodenpäivän sisältävä viikko saa numeronsa edellisen vuoden mukaan, jolloin se on joko 52. tai 53. viikko. Hyvä muistisääntö on, että vuoden 1. viikko sisältää alkavan vuoden ensimmäisen torstaipäivän. Seuraavat viikot saavat numeron 2, 3 jne.
Lue lisää blogissamme: Miksi kalenterissa on viikko 53?
Kyseessä on kansainvälinen standardi, joka vahvistettiin 1970-luvun alussa. Sen mukaan viikon ensimmäinen päivä on maanantai. Suomessa tätä standardia on noudatettu vuodesta 1973 lähtien. Vanhemmissa kalentereissa pidettiin usein sunnuntaita viikon ensimmäisenä päivänä.
Gregoriaanisen kalenterin karkaussäännön mukaan joka 4. vuosi on karkausvuosi. Poikkeuksen tekevät kuitenkin tasavuosisadat, jotka ovat karkausvuosia vain, jos ne ovat jaollisia luvulla 400. Näin ollen vuosi 2000 oli karkausvuosi, mutta 2100 ei ole.