Kalenterin merkkipäivistä

Suomalaisessa kalenterissa on merkittynä monenlaisia juhla- ja merkkipäiviä: kirkollisia juhlapäiviä, pyhäpäiviä, juhlapäiviä, liputuspäiviä sekä niin sanottuja muita merkkipäiviä. Näistä kirkolliset juhlapäivät määrää kirkkolaki ja pyhäpäiviksi luetaan kirkolliset juhlapäivät ja sunnuntait. Vappu ja itsenäisyyspäivä ovat suomalaisessa kalenterissa juhlapäiviä.

Viralliset liputuspäivät on määritelty liputusasetuksessa, ja muut liputuspäivät pääsevät kalenteriin sisäministeriön ja Almanakkatoimiston yhteisellä päätöksellä.

Kalenteriin merkitään myös syys- ja kevätpäiväntasaukset ja talvi- ja kesäpäivänseisaukset sekä päivät, jolloin kesäaika alkaa ja päättyy. Kalenterista löytyviä kirkollisia merkkipäiviä, jotka eivät kuitenkaan ole pyhäpäiviä, ovat laskiaistiistai sekä rukouspäivät 18.1. ja 24.10.

Lisäksi suomalaisesta kalenterista löytyy joukko muita kalenterin merkkipäiviä. Näitä ovat vainojen uhrien muistopäivä 27.1., saamelaisten kansallispäivä 6.2., ystävänpäivä 14.2., kansainvälinen naistenpäivä 8.3., romanien kansallispäivä 8.4., unikeonpäivä 27.7., yrittäjän päivä 5.9., lapsen oikeuksien päivä 20.11. ja viattomien lasten päivä 28.12. (Sunnuntaille osuessaan viattomien lasten päivä tosin saa pyhäpäivän luonteen.)

Kuinka merkkipäivä pääsee kalenteriin?

Almanakkatoimistosta kysytään aika ajoin, kuinka jonkin tärkeän päivän saisi kalenteriin. Kalenteriin painaminen tuo päivälle virallisen statuksen ja tunnustaa sen esille nostaman asian yhteiskunnassamme tärkeäksi.

Tärkeimmät kalenteripäivät ovat pääseet kalenteriin valtiollisten päätösten myötä. Tällaisia ovat esimerkiksi itsenäisyyspäivä ja viralliset liputuspäivät.

Merkkipäivä voidaan ottaa kalenteriin myös Helsingin yliopiston päätöksellä. Helsingin yliopisto ylläpitää ja kehittää suomalaista kalenteria Almanakkatoimistoon keskitetyn kalenteriosaamisen kautta. Tämän osaamisen ytimessä on Helsingin yliopiston julkaisema Yliopiston almanakka, josta kunkin vuoden viralliset kalenteritiedot löytyvät. Viralliset tiedot leviävät lähes kaikkiin suomalaisiin kalentereihin Almanakkatoimiston välittämien kalenteriaineistojen välityksellä.

Osa merkkipäivistä on päässyt kalenteriin kaupallisen huomion avulla. Esimerkiksi isänpäivä tuli Suomeen kauppiaiden lanseeraamana. Vuosien kuluessa se muuttui niin vakiintuneeksi ja laajasti vietetyksi, että se lisättiin kalenterin sivuille.

Hakuprosessista ja kriteereistä

Kun yhteisö (tai yksilö) haluaa tietyn merkkipäivän lisättäväksi kalenteriin, se laatii vapaamuotoisen, perustellun hakemuksen asiasta. Hakemus toimitetaan Almanakkatoimistoon, jonka jälkeen Helsingin yliopiston edustajat käsittelevät sen. Ehdotuksesta pyydetään yleensä lausunto yliopiston asiantuntijalta. Päätöksenteossa punnitaan mm. esillä olevan päivän vieton laajuutta ja merkityksellisyyttä: Onko päivä valtakunnallisesti tunnettu ja vietetty? Onko sen merkitys suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja kulttuurin mukainen?

Olennaista on myös, pääseekö kyseinen teema jo jonkin muun, kalenterissa jo olevan päivän kautta esille. Esimerkiksi pienyrittäjät voivat juhlia yrittäjän päivänä 5.9., jolloin erillinen pienyrittäjän päivä tuskin pääsisi kalenteriin.

Uuden kalenteripäivän ajankohdan ei ole myöskään hyvä osua päällekkäin toisen kalenterin merkkipäivän kanssa.

Joka tapauksessa merkkipäivän pääsy kalenteriin on useimmiten vuosien mittainen prosessi. Ennen kalenteriin ottamista päivän täytyy olla laajasti tunnettu, ja sen vieton on oltava jo vakiintunutta. Asian kampanjointia ja tunnetuksi tekemistä ei voi hoitaa virallisen kalenterin sivuilla, vaan kalenteri heijastaa kansalaisille todellisia ja arvokkaita asioita. Merkkipäiviä ei myöskään haluta sijoittaa kalenteriin liikaa, koska silloin ne menettävät merkityksensä. Kalenterissa pitkään olleet merkkipäivät taas ovat muodostuneet monille niin tärkeiksi, että niistä luopuminen on harvoin mielekästä.

Elokuussa on tilaa juhlille

Erilaisia teema- ja merkkipäiviä voi toki viettää ilman virallista almanakkamerkintääkin. Elokuussa epävirallisille juhlapäiville on erityisen hyvin tilaa, sillä tässä kuussa virallisessa kalenterissa ei ole kirkollisten sunnuntaipäivien lisäksi lainkaan merkkipäiviä. Lisäksi kukin kalenterintekijä tai julkaisija voi vapaasti merkitä laatimiinsa kalentereihin haluamiaan ja kalenterin käyttäjäryhmälle tärkeitä päiviä.

Uusin kalenterin merkkipäivä on 8.4. vietettävä romanien kansallispäivä, joka on merkitty kalenteriin vuosikerrasta 2014 alkaen. Uusia ehdotuksia kalenterin merkkipäiviksi käsitellään muutaman vuoden välein.

Onerva Ollila

Kirjoittaja on Almanakkatoimiston graafinen suunnittelija.