Helmikuussa on puissa jäähelmiä

06.02.2019, Blogi

Helmikuussa on puissa jäähelmiä

Tämä kirjoitus on osa kuukausien nimiä käsittelevää blogisarjaa. Sarjan kaikki osat:

* * * * * * * * * *

Helmikuu

Helmikuussa sää voi päivisin nousta suojan puolelle, vaikka öisin on vielä kylmää. Kuukauden nimi viittaa mahdollisesti jäähelmiin, jotka syntyvät puun oksille pakkasen kiristyessä suojasään jälkeen.

Vanhan kansan uskomuksissa kevään alku saatettiin sijoittaa kynttilänpäivään (2.2.) tai Talvi-Mattiin (24.2.). Uskomuksen mukaan Matin päivänä alkoivat järvivedet lämmetä, kun ”Matti heittää kuuman kiven avantoon”.

Vaikka helmikuussa on välillä lämpimämpää, ollaan vielä talvessa. Se vaihteli, mihin vanha kansa sijoitti talven keskikohdan. Keskitalvena pidettiin esimerkiksi tammikuun 14. päivää (ensimmäisen talvipäivän eli 14.10. ja ensimmäisen kesäpäivän eli 14.4. puolivälissä) tai Paavalin päivää (25.1.). Itä-Suomessa uskottiin talvenharjan olevan helmikuun alussa, 5.–12.2. Itämurteissa helmikuuta pidettiin tammikuun pienenä kaimana eli kaimalona. Siksi kuukauden nimi olikin siellä kaimalokuu. Uskomuksen mukaan helmikuu haluaa olla samanlainen kuin ”isoveli” tammikuu, mutta siinä onnistumatta. Vaikka välillä onkin kylmä, helmikuun ”toinen silmä vettä vuotaa”. Liiankaan hyvä sää ei saisi olla: jos Paavalina ei pauku pakkanen ja ole kylmää kynttilänä, jäätyvät kyntäjältä (toukokuussa) sormet.

Helmikuun erikoisuus – karkauspäivä

Helmikuun erikoisuus on se, että kuukauden pituus vaihtelee. Se sai aikanaan vuoden viimeisenä kuukautena sisältää ajanlaskuun sisältyvät poikkeukset. Vanhassa roomalaisessa ajanlaskussa helmikuu katkaistiin karkausvuosina 23. päivän jälkeen, ja sen jälkeen alkoi karkauskuukausi (mensis Intercalaris). Helmikuun jäljelle jäävät viisi päivää vietettiin eri lähteiden mukaan joko karkauskuukauden jälkeen tai sitten ne lisättiin karkauskuukauteen. Juliaanisen kalenterin käyttöön tultua vuonna 45 e.a.a. karkauspäivä sijoitettiin vanhan kalenterin karkauskuukauden ensimmäiselle päivälle eli 24.2., jonka jälkeen helmikuuta jatkettiin normaalisti.

Tätä roomalaista määräystä noudatettiin Suomessa vuoteen 1996 saakka. Vuodesta 2000 lähtien on karkauspäivä ollut karkausvuosina helmikuun viimeinen päivä eli 29.2. Seuraavan kerran helmikuussa on ylimääräinen päivä eli karkauspäivä vuonna 2020.

Helmikuu muissa kielissä

Helmikuu on ruotsiksi februari, viroksi veebruar, englanniksi February ja venäjäksi Февра́ль. Nimi pohjautuu latinan februa-sanaan, joka tarkoittaa puhdistautumista. Koska aikaisemmin vuosi alkoi maaliskuussa, helmikuussa valmistauduttiin uuteen vuoteen erilaisilla puhdistautumisseremonioilla.

Vanhassa roomalaisessa kalenterissa eli ns. Romuluksen kalenterissa ei ollut helmikuuta. Vuosi alkoi maaliskuussa (lat. mensis Martius) ja päättyi joulukuuhun (mensis December). Mytologisten kertomusten mukaan seuraava kuningas Numa Pompilius (n. 715–672 e.a.a.) lisäsi helmikuun (mensis Februarius) ja tammikuun (mensis Ianuarius) joulukuun jälkeen vuoden loppuun tässä järjestyksessä. Myöhemmin 400-luvulla e.a.a Februarius– ja Januarius-kuukaudet vaihtoivat keskenään paikkaa, jolloin helmikuusta tuli vuoden viimeinen kuukausi. Vuonna 153 e.a.a. (eli vuonna 600 Rooman perustamisesta, ab urbe condita, kuten roomalaiset laskivat) tasavallan korkeimpien virkamiesten eli konsulien virkakausi siirtyi Mars-kuukauden (eli maaliskuun) alusta Januarius-kuukauden (tammikuun) alkuun. Tämän siirron jälkeen Januarius vakiintui vähitellen vuoden alkukuukaudeksi, jolloin Februarius-kuusta tuli vuoden toinen kuukausi.

Commodus, joka oli Rooman keisarina vuosina 180–192 j.a.a., muutti kaikkien kuukausien nimet omien nimiensä ja kunnianimiensä mukaisiksi. Tällöin helmikuun nimen Februarius tilalle tuli Invictus eli voittamaton. Commoduksen murhan jälkeen kuukausi sai takaisin entisen Februarius-nimen.

Asko Palviainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri ja Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija