Korvapuustipäivä on pullanystävän juhlapäivä

Korvapuustipäivää (kanelbullens dag) vietetään vuosittain 4. lokakuuta Ruotsissa ja Suomessa. Teemapäivä perustettiin vuonna 1999, ja se on siitä lähtien ollut suosittu päivä pullaherkuttelijoiden keskuudessa. Ruotsalaiseen kalenteriin kanelbullens dag merkittiin ensi kerran vuonna 2004. Suomessa korvapuustin nimikkopäivää alettiin viettää vuonna 2006, mutta kalentereihin sitä ei meillä ole merkitty. Korvapuustipäivä onkin yksi uusimmista perinteistämme.

Ruotsalaiset korvapuustit paistetaan yleensä kierrepuoli ylöspäin. Kuva: Öyvind Lund / Hembakningsradet

Miksi korvapuustipäivää vietetään?

Korvapuusti, kanelilla maustettu kierteinen vehnäleivonnainen, on pitkään ollut yksi ruotsalaisten ja suomalaisten pullasuosikki. Korvapuustilla on luonnollisesti keskeinen asema ruotsalaisessa fika-kulttuurissa, kun työpaikoilla, kodeissa ja kahviloissa vietetään kahvitaukoa makeasta kahvileivästä nauttien.

Ajatus perustaa erillinen teemapäivä pullatuotteen kunniaksi sai alkunsa Ruotsissa, kun Hembakningsrådet (Kotileivontaneuvosto) teki siitä aloitteen 40-vuotisjuhlansa kunniaksi. Kotileivontaneuvoston perustivat vuonna 1959 kaupalliset yhtiöt, jotka myyvät sokeria, margariinia, hiivaa ja jauhoja, joten päivän kaupallinen merkitys oli toimijoille myös tärkeä.

Teemapäivän idean takana on skånelainen Kaeth Gardestedt, joka perusti korvapuustipäivän (kanelbullens dag) toimiessaan projektipäällikkönä Kotileivontaneuvostossa. Näin ruotsalaisesta kanelipullasta tuli kotileivonnan symboli.

Päivän alkuperäinen tarkoitus oli herättää huomio ruotsalaiseen leivontaperinteeseen ja edistää kotileivontaa. Korvapuustipäivän myötä haluttiin myös lisätä yhdessäoloa ja huomaavaisuutta ihmisten välillä. Lähimmäistä voi myös ilahduttaa pullantuoksuisella tervehdyksellä. Korvapuustipäivän perustajallakin oli tapana ripustaa vastaleivottuja kanelipullia naapureidensa oviin lokakuun neljäntenä.

Juhlapäivän ajankohdaksi valittiin syksy, jolloin yleensä leivotaan paljon. Päivä ei saanut osua päällekkäin muiden syksyllä pidettävien ruokajuhlien, kuten hapansilakka-, rapu- ja omenajuhlien kanssa. Kansainvälinen lastenpäivä osui vuonna 1999 lokakuun neljännelle, ja tämä sopi hyvin kanelipullan merkkipäiväksi. Ajatuksena oli, että vuotuisen merkkipäivän aikana leipomoiden myymistä kanelipullien tuotoista osa rahastoitaisiin. Rahastot jakaisivat sitten varoja projekteihin, jotka liittyvät lapsiin ja nälänhätään. Suunnitelma ei kuitenkaan ole toteutunut.

Ruotsissa myydään korvapuustipäivänä (kanelbullens dag) noin 7 miljoonaa kanelipullaa. Lisäksi kodeissa leivotaan arvion mukaan muutama miljoona kanelipullaa. Yli puolet ruotsalaisista syö päivän aikana yhden tai useamman pullan. Kyse on suurista määristä pullia!

Suomalaisissa korvapuusteissa kierre on sivulla ja päälle painetaan kolo. Kuva: Christine Stukaloff.

Kaneli maustaa vehnäpullan

Makua antavana mausteena kaneli on olennainen ainesosa korvapuusteissa. Kaneli on mausteena pitkään ollut suosittu, sillä se on yksi maailman vanhimmista mausteista. Ruotsiin kaneli tuli renessanssiaikana, ensin kuninkaallisten ja ylemmän luokan käyttöön. 1500-luvulla Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa maustoi punaviininsä eksoottisella kanelilla. Nykyisen jouluglögin kerrotaankin periytyneen tästä. Leivonnassa kanelia on käytetty 1600-luvulta, ja vähitellen sen käyttö lisääntyi 1700- ja 1800-luvuilla.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen leivontatarvikkeiden, kuten sokerin, vehnäjauhojen ja kanelin, saatavuus parani. Ruotsissa sotien jälkeen (1920–40-luvuilla) kanelipulla kehitettiin arjen luksukseksi vehnäleipää muunnellen. Ruotsalaisen historiantutkijan mukaan kanelipulla vaikuttaa olleen sen ajan tyypillinen leipomotuote. Kanelipullien myynti yleistyi myös ruotsalaisissa konditorioissa. 1950-luvulla voi halpeni, jolloin kotileipominen laajalti yleistyi.

Korvapuusti lienee tullut Suomeen Ruotsin kautta. Suomessa kahvi ja pulla ovat kuuluneet herrasväen juhlakulttuuriin 1700-luvulta lähtien. Korvapuustien leivonta yleistyi myös suomalaisissa kodeissa sotien jälkeen 1950-luvulla.

Kanelitankoja ja jauhettua kanelia. Kaneli antaa korvapuustille tyypillisen maun. Kuva: Christine Stukaloff.

Korvatillikka, kierukka, simpukka ja etana

Suomenruotsalaisessa kulttuurissa korvapuusti on nimeltään örfil. Sanan alkuperäinen merkitys on ’läimäytys korvalle’ eli korvatillikka. Korvapuustin kierteinen muoto muistuttaakin korvanlehteä, joten nimitys ei ole kaukaa haettu. Sanan örfil käyttö on voitu jäljittää Suomessa 1850-luvun alkuun, mutta suomen kielessä sana korvatillikka yleistyi vasta 1880-luvulla. Korvapuusteista nimitystä örfil on käytetty lähinnä 1950-luvulta lähtien, kun pullat yleistyivät.

Ruotsissa korvapuustia kutsutaan tavallisesti sanalla kanelbulle (kanelipulla) ja Etelä-Ruotsissa kanelrulle (kanelirulla) tai kanelsnäcka (kanelikierukka). Sana snäcka voidaan suomentaa myös simpukaksi. Ruotsalainen kanelipulla on useimmiten kiekonmuotoinen ja eroaa ulkonäöltään hieman suomalaisesta korvapuustista.

Tanskassa vastaavanlainen pulla on kanelsnegl (kanelietana). Siinä vehnätaikinan solmu on kiepautettu etanaa muistuttavaksi.

Eri maissa on hieman erinäköiset kanelipullat, riippuen siitä, miten pullataikinan kierteet on leivottu. Pullan muoto on inspiroinut mielikuvitusta, ja niinpä näitä kanelisia vehnäpullia kutsutaan eri nimillä.

Kanelipulla on Ruotsista levinnyt maailmalle ja kansainvälistynyt. Pohjoismaiden ulkopuolelle matkatessa voi kahviloissa ja leipomoissa törmätä kanelipulliin useassa maailman kolkassa, niin muualla Euroopassa kuin Yhdysvalloissa (engl. cinnamon roll), Aasiassa ja Australiassa.

Omenanmakuiset, kierteiseksi leivotut korvapuustit. Kuva: Hembakningsrådet.

Uusi perinne

Suomessa korvapuustipäivää vietetään lähinnä kaupallisessa tarkoituksessa, mutta sillä ei vielä ole yhtä suurta suosiota kuin Ruotsissa. Tämä johtunee siitä, ettei juhlapäivää vielä laajemmin tunneta suomalaisten keskuudessa. Monet kahvilat ja leipomot muistavat kuitenkin pitää asiaa esillä, ja ajan myötä meillä suomalaisillakin on mahdollisuus omaksua uusi perinne ja juhlistaa korvapuustiamme 4. lokakuuta. Näin mekin voimme edistää kotileivontaa, yhdessäoloa ja ihmisten välistä huomaavaisuutta.

Teksti ja pääkuva: Christine Stukaloff

Kirjoittaja on kauppatieteiden maisteri ja Yliopiston almanakkatoimiston projektipäällikkö