Nukuttaako? – Unikeonpäivän vietosta ja taustasta

Suomalaisiin kalentereihin on jo satojen vuosien ajan merkitty unikeonpäivä. Päivää on vietetty Suomessa ainakin 1600-luvulta lähtien. Aluksi unikeonpäivä merkittiin suomalaisiin kalentereihin kesäkuun lopulle, mutta 1720-luvulla päiväksi vakiintui 27.7. Edelleen joissakin maissa (mm. Viro, Tanska, Englanti) päivää vietetään kuukautta aikaisemmin 27.6.

Unikeonpäivän taustalla on legenda 200-luvulla eläneistä marttyyreista. Tarinan mukaan seitsemän kristittyä efesolaisnuorukaista – nimeltään Johannes, Constantinus, Maximianis, Malchus, Martianus, Dionysius ja Serapion – pakeni keisari Deciuksen vainoja luolaan. He nukahtivat, ja unta riitti lähes kaksisataa vuotta. Jopa uneliaat vuodet ovat tiedossa: venähtäneet nokoset kattoivat vuodet 249–447. Kuolemansa jälkeen nämä seitsemän nuorta julistettiin pyhimyksiksi.

Monissa kielissä päivän nimi onkin efesolaisten marttyyrien mukaan ’seitsemän nukkujan päivä’: ruotsiksi päivä on sjusovardagen tai sju sovares dag, englanniksi Seven Sleepers Day, saksaksi Siebenschläfertag. Myös varhaisissa suomalaisissa kalentereissa päivän nimeksi merkittiin sju-sofvare tai 7 sofvare, mutta 1700-luvun kuluessa vakiintui suomenkielinen merkintä 7 unikekoa.

Unikeonpäivä-nimi on merkitty viralliseen almanakkaan ensimmäisen kerran vuonna 1929. Suomen unikeko-sana viitannee yksinkertaisesti siihen, että kekoon ”mahtuu” paljon (aamu-)unta. Unikeoksi on nimitetty se, joka talossa nukkuu pisimpään. Vuoteen 1972 saakka päivä oli nimipäivätön, mutta vuodesta 1973 alkaen 27.7. on ollut Heidin nimipäivä.

Unikeon valinta Naantalissa ja Heinolassa

Suomessa unikeonpäivän on ottanut omakseen Naantalin kaupunki. Perinne on alkanut tiettävästi jo 1880-luvulla, ja siitä lähtien päivää on vietetty vaihtelevin menoin. Nykyisin Naantalin Unikeonpäivillä (26.–27.7.) valitaan valtakunnan virallinen Unikeko, eli henkilö, joka on tuonut Naantalia esille positiivisessa valossa tai muuten toiminut Naantalin ja naantalilaisten hyväksi. Unikeoksi valinta on siis kunnianosoitus, joka kruunataan heittämällä uunituore unikeko aamuseitsemältä mereen. Unikeonpäivän aattona alkanut koko perheen ohjelma markkinatoreineen ja kulkueineen jatkuu merkkipäivän iltaan asti.

Myös Heinolassa on elvytetty vanha, kylpyläaikainen unikekoperinne. Heinolan ”uudemman ajan” unikeko on valittu vuodesta 1995 alkaen. Unikeon valintakriteerit ja päivän juhlamenot ovat samankaltaiset kuin Naantalissa.

Unikeonpäivän uskomuksia ja unelias nisäkäs

Marttyyrien lukumäärään pohjautuva numero seitsemän on keskeinen monissa unikeonpäivän uskomuksissa. Unikeonpäivänä pitkään nukkuminen tai torkkuminen päivällä ennustavat unista tulevaisuutta.

”Jos unikeonpäivänä sataa, sataa seitsemän viikkoa yhtäperää.” (Velkua)

”Semmoinen sää kuin on syysooverinpäivänä, semmoinen on seitsemän viikkoa siitä eteenpäin.” (Pohjois-Norja)

”Jos unikekona nukkuu päivällä esim. heinänteossa, niin nukkuu seitsemän vuotta.” (Vanaja)

”Kun unikeonpäivänä makaa kauan, nukuttaa koko vuoden.” (Anjala)

Seitsemän nukkujan legendan mukaan on saanut nimensä myös pieni jyrsijämäinen nisäkäs unikeko (Glis glis, esim. saksaksi Siebenschläfer), joka viettää talviunessa seitsemän kuukautta vuodesta. Jäljelle jäävät viisi kuukautta ovat myös melko uniset: unikeko nukkuu jopa 20 tuntia vuorokaudessa. Nimensä mittainen eläin!

Onerva Ollila

Kirjoittaja on Almanakkatoimiston graafinen suunnittelija.