Iloista nimipäivää!

Nimipäiviä on Suomessa vietetty jo 1700-luvulta lähtien. Päivänsankareille järjestetään usein kahvikutsuja ja heitä onnitellaan pienin lahjoin ja kukkasin. Suomessa on neljä virallista nimipäiväkalenteria eri väestöryhmille: suomalainen, suomenruotsalainen, ortodoksinen ja saamelainen.

Helsingin yliopisto vastaa suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta nimipäiväluettelosta. Niitä uudistetaan nykyään viiden vuoden välein nimien yleisyyden perusteella. Yliopisto on julkaissut nimipäiväkalenterit myös kissoille, koirille ja hevosille.

Ortodoksista nimipäiväkalenteria ylläpitää Suomen ortodoksinen kirkko. Saamelainen nimipäiväkalenteri on professori (emeritus) Pekka Sammallahden laatima.

Yliopiston almanakkatoimisto välittää kalenterien tekijöille kaikkia näitä nimipäivälistoja sekä mm. Ruotsin ja Viron nimipäiväluetteloita.

Nimipäivien vietto

Nimipäivä on monille suomalaisille tärkeä juhlapäivä oman syntymäpäivän ohella. Mutta miksi meillä vietetään nimipäiviä?

Suomalaisen nimipäiväperinteen taustalla on keskiajan katolinen pyhimyskalenteri. Pyhimyksillä oli keskiajan kulttuurissa tärkeä asema, ja heidän muistopäiviään vietettiin ahkerasti eri puolilla Eurooppaa. Maallisempi nimipäiväperinne syntyi, kun Saksassa alettiin 1500-luvulla juhlia kaupunkien merkkimiehiä heidän nimikkopyhimystensä muistopäivinä. Tällainen tavallisten ihmisten nimipäivien vietto levisi pian myös muiden kansanryhmien keskuuteen.

Tapa viettää nimipäiviä levisi Saksasta Tanskaan jo reformaation aikana. Sieltä se omaksuttiin 1600-luvulla myös luterilaiseen Ruotsiin. Suomessa tapa yleistyi 1700-luvulla säätyläisten keskuudessa ja lounaisen Suomen maaseudulla. 1800-luvulla nimipäiviä alettiin juhlia myös muualla maassa. Laajinta nimipäivien vietto oli Suomessa 1900-luvun alussa.

Katolisissa ja ortodoksisissa kulttuureissa nimipäiviä juhlitaan edelleen kirkollisen perinteen mukaan. Erityisen aktiivista nimipäivien vietto on katolisessa Puolassa ja ortodoksisessa Kreikassa. Suomen ja Ruotsin lisäksi nimipäiviä vietetään ei-kirkollisena juhlana mm. Latviassa ja Tšekissä.

Suomalaisen nimipäiväkalenterin historia

Suomalaisen nimipäiväkalenterin taustalla on keskiaikainen Turun hiippakunnan pyhimyskalenteri. 1500-luvun reformaation jälkeen siitä kehittyi vähitellen moderni nimipäiväkalenteri.

• 1430-l. Codex Aboensis. Vanhin käsikirjoitus, jossa on lista Suomessa katolisena aikana muistetuista pyhimyksistä.
• 1488 Missale Aboense. Turun hiippakunnan kalenteri. Ensimmäinen painettu, Suomen oloihin sovellettu pyhimyskalenteri.
• 1544 Mikael Agricolan Rukouskirja. Kalendaario-osassa 80 nimikkopyhimyksen muistopäivää.
• 1608 Sigfrid Aronus Forsiuksen almanakka. Ensimmäinen suomalainen almanakka, ilmestyi Tukholmassa ruotsin kielellä. Sisälsi useita ruotsin kielen mukaisia nimiasuja. Forsiuksen muissa almanakoissa 1609–1624 latinalaiset nimiasut olivat vallitsevia.
• 1600-luku Vanhan testamentin nimiä lisättiin almanakkaan.
• 1700-luku Almanakkaan lisättiin raamatullisia nimiä, Ruotsin hallitsijaperheiden nimiä ja kansainvälisiä muotinimiä.
• 1705 Laurentius Tammelinin Almanach eli Ajan-Lucu. Ensimmäinen suomenkielinen almanakka, ilmestyi Turussa.
• 1810 Turun Akatemialle yksinoikeus julkaista almanakkoja suomen ja ruotsin kielellä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Almanakkaan Venäjän hallitsijanimiä ja kansainvälisiä muotinimiä.
• 1865 Isak Edvard Sjömanin (nimimerkki Sakki) Siveä. Kauno-annakka. Runsaasti ehdotuksia uusiksi suomalaisiksi etunimiksi.
• 1882, 1883 Kansanvalistusseuran kalenterit. Runsaasti ehdotuksia suomalaisiksi etunimiksi.
• 1890 Almanakkaan kymmeniä vierasperäisten nimien suomalaistettuja nimiasuja ja ensimmäinen suomenkielinen nimi (Aino).
• 1908 Almanakkaan 142 uutta nimeä: suomalaisia, kansainvälisiä ja ruotsalaisia. Uudistuskomitea: Anders Donner, Jaakko Gummerus, Kustavi Grotenfelt, Kaarle Krohn, K. H. Bergroth.
• 1929 Suomalaisnimistön läpimurto. Almanakkaan yli 200 uutta nimeä. Uudistuskomitea: Aarno Maliniemi, Knut Tallqvist. Suomenruotsalaisille oma nimipäiväkalenteri.
• 1950, 1973 Kustaa Vilkunan nimipäiväuudistukset.
• 1984 Eero Kiviniemen nimipäiväuudistus. Ensimmäinen laajojen väestöaineistojen pohjalta tehty uudistus.
• 1995, 2000, 2005 Eero Kiviniemen myöhemmät nimipäiväuudistukset.
• 2010 Eero Kiviniemen ja Minna Saarelman nimipäiväuudistus.
• 2015, 2020, 2025 Minna Saarelma-Paukkalan nimipäiväuudistukset.

Lisätietoa:

Heikki Oja, Suomen kansan pyhimyskalenteri, Kirjapaja 2011.
Minna Saarelma, Nimipäiväjuhlat. Kirjapaja 2006.

Suomenruotsalaiset nimipäivät

Helsingin yliopisto on laatinut erilliset nimipäiväkalenterit suomenkielisille ja ruotsinkielisille suomalaisille vuodesta 1929 lähtien. Suomenruotsalaista nimipäivälistaa on uudistettu säännöllisesti nimien yleisyyden perusteella. Vuodesta 2015 lähtien uudistuksista on vastannut FT Leila Mattfolk.

Maamme nimipäiväkalentereita on toimitettu niin, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin koko väestöä. Jos jotain nimeä ei löydy suomalaisesta kalenterista, sen nimipäivää voi hyvin viettää suomenruotsalaisen kalenterin mukaan – ja päinvastoin.

Lisätietoa:

Marianne Blomqvist, Dagens namn. Schildts Förlags AB 2002.
Marianne Blomqvist, Vad heter finlandssvenskarna? Svenska folkskolans vänner 2006.

Ortodoksiset nimipäivät

Ortodoksinen nimipäiväkalenteri pohjautuu Suomen ortodoksisen kirkon kalenteriin. Ortodoksiset nimipäivät julkaistaan vuosittain Ortodoksinen kalenteri -nimisessä almanakassa.

Ortodoksisen kirkon perinteen mukaan vuoden jokainen päivä on omistettu jonkun pyhän ihmisen muistolle. Pyhinä kirkko kunnioittaa ”uskonsa tähden kärsineitä marttyyrejä, kirkon suuria opettajia ja tunnustajia, jalosti kilvoitelleita Kristuksen todellisia opetuslapsia ja Hänen kirkkonsa horjumattomia puolustajia”.

Ortodoksiseen nimipäiväluetteloon on tehty merkittävä uudistus vuodelle 2024. Vieraskielisille pyhien nimille on annettu uusia suomalaisten käyttöön sopivia nimivastineita.

Ortodoksiselle nimipäiväkalenterille on tyypillistä, että sama nimi voi esiintyä useammallakin eri päivällä. Esimerkiksi Johannes-nimisiä pyhiä on kalenterissa useita, kuten pyhä Johannes Kastaja, pyhittäjä Johannes Damaskolainen ja pyhä Johannes Krysostomos. Ihmisen nimipäivä määräytyy aina sen pyhän mukaan, jonka kaimaksi hänet on nimetty.

Ortodoksisessa kirkossa kaste merkitsee seurakunnan jäseneksi ottamista. Lapselle annetaan nimi yleensä kasteen yhteydessä, mutta kirkolla on myös erillinen nimenantotoimitus 8. päivänä lapsen syntymästä.

Ortodoksisen perinteen mukaan lapselle annetaan vain yksi nimi. Se valitaan sellaisen pyhän ihmisen mukaan, jota muistellaan lähellä lapsen omaa syntymäpäivää tai joka on perheelle läheinen. Nimisuhde ymmärretään hengelliseksi sukulaisuudeksi, joka tekee pyhästä lapsen taivaallisen esirukoilijan ja suojelijan.

Lue lisää blogissamme:

Ortodoksisista nimipäivistä ja Synaksarion-teossarjasta

Ortodoksinen pyhien- ja nimipäiväkalenteri on uudistettu

Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivut: www.ort.fi

Saamelaiset nimipäivät

Vuonna 1997 saamelaiset saivat oman nimipäiväkalenterin, jonka laati professori (nyk. emeritus) Pekka Sammallahti Oulun yliopistosta. Hänellä on siihen myös tekijänoikeus. Tätä pohjoissaamen kieleen pohjautuvaa nimipäiväluetteloa on pidetty merkittävänä kulttuuritekona niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa.

Saamelaisessa nimipäiväkalenterissa on 566 nimeä, joista 335 on miestennimiä ja 231 naistennimiä. Suurin osa nimistä on vierasperäisten nimien saamelaisia nimiasuja: esimerkiksi Vilma on kalenterissa Vilbmá ja Einari Eidnár. Omaperäisiä saamelaisnimiä edustavat mm. naisennimi Juoksáhkká ja miehennimi Ahkebeaivi. Kalenteria ei ole uudistettu vuoden 1997 jälkeen.

2000-luvulla saamelaisnimien antaminen lapsille on lisääntynyt. Tähän lienee vaikuttanut niin oma nimipäiväkalenteri kuin vuonna 2004 voimaan tullut saamen kielilaki. Lailla turvataan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä käyttää viranomaisten kanssa omaa kieltään.

Lisätietoa:

Ánne Nuorgam, Saamenkielisten nimistä. Yliopiston nimipäiväalmanakka 2005.

Kissojen, koirien ja hevosten nimipäivät

Helsingin yliopisto julkaisi vuonna 2011 nimipäiväkalenterit kissoille, koirille ja hevosille. Kalenterien laatijoina toimivat Marianne Blomqvist ja Minna Saarelma-Paukkala.

Kissojen, koirien ja hevosten nimiä koottiin kalentereihin niin yliopistojen opinnäytteistä kuin eläinharrastajien verkkosivuilta ja alan kirjallisuudesta. Osa nimistä saatiin suoraan lemmikkien isänniltä ja emänniltä. Mukana on niin suomen- ja ruotsinkielisiä kuin kansainvälisiä nimiä. Lemmikeille annetut tavalliset etunimet, kuten Otto tai Venla, on sijoitettu samoille päiville, joilla ne ovat ihmisten nimipäiväkalentereissa. Myös muita kalenterien merkkipäiviä on huomioitu. Esimerkiksi saamelaisten kansallispäivä 6.2. on Joiku-koirien nimipäivä ja puolustusvoimain lippujuhlan päivällä 4.6. ovat koirannimet Marski ja Turva.

Kissojen nimipäiväkalenteri sisältää 593 nimeä. Tyypillisiä suomalaisia kissannimiä ovat Mirre ja Nöpö. Kansainvälisiä nimiä edustavat mm. Batman ja Cicciolina.

Koirien nimipäiväkalenteri sisältää 659 nimeä. Perinteisiä suomalaisia koirannimiä ovat Haukku ja Peni, uudempia taas Asterix ja Picasso.

Hevosten nimipäiväkalenteri sisältää 590 nimeä. Mukana on niin virallisia suomenhevosten nimiä kuin talleilla käytettyjä kutsumanimiä. Kansanomaisia hevostennimiä edustavat mm. Harmo ja Liinaharja, uudempia Darling ja Tomahawk.

Lisätietoa:

Minna Saarelma, Koirien nimipäiväkirja. Minerva Kustannus Oy 2011.
Minna Saarelma, Kissojen nimipäiväkirja. Minerva Kustannus Oy 2012.