Ortodoksisista nimipäivistä ja Synaksarion-teossarjasta

Almanakkatoimistoon tulee välillä kyselyjä ortodoksisista nimipäivistä. Erityisesti ihmetellään sitä, miksi sama nimi voi esiintyä nimilistassa monta kertaa. Esimerkiksi suomalaisessa nimipäiväkalenterissa Johannes-nimi esiintyy vain kerran (24.6.), mutta ortodoksisessa nimilistassa se esiintyy 36 kertaa. Välillä soittajat ovat pohtineet sitä, miten ”kahvi ja pulla riittää”, kun nimipäiviä on niin useasti. Ortodoksinen nimipäiväkalenteri on luonteeltaan erilainen kuin suomalainen tai suomenruotsalainen nimipäiväkalenteri. Tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin ortodoksista kalenteria.

Suomen ortodoksisen kirkon ylläpitämä ortodoksinen kalenteri on luonteeltaan pyhimyskalenteri. Siinä jokainen päivä, joitain yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta, on omistettu joko yhden tai useamman pyhän muistolle. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyhinä marttyyreitä (uskonsa tähden kärsineitä), pyhittäjiä (luostarissa), tunnustajia (henkilö, joka vainosta huolimatta tunnustaa ortodoksisen uskonsa), apostoleja ja niin edelleen.

Henkilön pyhyys tunnistetaan ensin sen yhteisön piirissä, jossa hän on eläessään vaikuttanut. Jos hänen muistonsa ja kunnioituksensa vakiintuu pysyväksi, paikalliskirkko voi käynnistää selvityksen, jossa tutkitaan mahdollisuutta liittää henkilö pyhien joukkoon. Tämä prosessi voi johtaa niin kutsuttuun kanonisointiin eli pyhien joukkoon liittämiseen.

Pyhän muistopäivä on yleensä hänen kuolinpäivänsä, mutta joissain tapauksissa se voi olla jokin muukin. Esimerkiksi jos henkilön kuolinpäivä ei ole tiedossa, kirkko on merkinnyt hänelle sopivan muistopäivän. Lisäksi jos pyhän henkilön kuolinpäivänä on jokin suuri juhla- tai muistopäivä, voi pyhän muistopäivä olla siirretty esimerkiksi edelliselle päivälle.

Nimenanto lapselle

Kun lapsi syntyy, hänelle annetaan nimi yleensä kasteen yhteydessä. Ortodoksisessa kirkossa tunnetaan myös erillinen nimenantotoimitus, jossa lapselle annetaan nimi kahdeksantena päivänä syntymästä. Tämä tapa on jonkin verran harvinaistunut, ja nykyään nimi annetaan useimmiten kasteen yhteydessä.

Perinteen mukaan lapselle annetaan vain yksi nimi. Tradition mukaisia nimen valintatapoja on kaksi. Nimi voidaan valita lapsen syntymäpäivän mukaan, tai nimi valitaan jonkun perheelle läheisen pyhän henkilön mukaan. Jos lapsi on esimerkiksi syntynyt 10.6., voisi pojalle tulla nimeksi Aleksanteri, JohannesJuhaniJussi tai Juha, tai tytön nimi voisi olla Antonina tai Niina, koska silloin muistettavia pyhiä ovat mm. marttyyrit Aleksanteri ja Antonina sekä Tobolskin metropoliitta Johannes.

Pyhien elämäkertoja sisältävässä Synaksarionissa, josta tarkemmin tuonnempana, on lisäksi tälle päivälle mainittu seuraavat pyhät: Neaniskos Viisas, Timoteos Prussalainen, Kanides Kappadokialainen, Teofanes ja Pansemne, Pariisin piispa Landericus, Oliva Palermolainen, Rjazanin piispa Vasili, Tobolskin metropoliitta Paavali, Athosvuoren uusmarttyyrit (tässä muistellaan turkkilaisten vuosina 1821–1822 surmaamaa 82 munkkia) sekä Daniel Atšinskilainen. Tämän perusteella 10.6. syntyneen lapsen nimeksi voisi tulla aikaisemmin mainittujen lisäksi esimerkiksi pojalle VasiliPaavali tai Daniel tai tytölle Pansemne tai Oliva.

Nykyisin monella ortodoksillakin on useampia etunimiä. Ainakin yksi näistä on yleensä johdettavissa jonkun pyhän nimestä.

Pyhien nimistä

Kun henkilö liitetään pyhien joukkoon, hänen nimeensä lisätään usein etunimen perään paikan nimi, jossa hän on vaikuttanut. Pyhällä voi olla myös aivan tavallinen sukunimi: esimerkkinä vaikkapa Helsingin seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1914–1917 palvellut pappismarttyyri Aleksandr Hotovitski. Pyhän etunimi voi olla hänen ristimänimensä, jos kyseessä on yksityishenkilö, mutta se voi olla myös esimerkiksi luostarissa saatu kirkollinen nimi. Kun henkilö menee luostariin ja kun hänet vihitään munkiksi tai nunnaksi, hän saa yleensä uuden nimen. Tämä nimi on yleensä jonkin aiemmin eläneen ja pyhittyneen luostarikilvoittelijan nimi. Luostarikilvoittelijan kirkollinen nimi voi muuttua myöhemmässä vaiheessa. Näistä molemmista tapauksista löytyy esimerkki viime vuodelta: Suomen ortodoksinen kirkko sai kaksi omaa pyhää, kun Johannes Karhapää ja Valamon luostarissa elänyt skeemaigumeni Johannes julistettiin pyhimykseksi.

   

Kuvat: Suomen ortodoksinen kirkko

Johannes Karhapää vaikutti Tuupovaaraan (nykyisin osa Joensuun kaupunkia) kuuluvassa Sonkajanrannan kylässä. Näin ollen hän sai nimekseen Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen. Hänen muistopäivänsä on 8.3., jolloin hänet ammuttiin sisällissodan melskeissä Joensuun Siilaisilla vuonna 1918.

Toinen esimerkki on skeemaigumeni Johannes. Hänen ristimänimensä oli Ivan Aleksejevitš Aleksejev. Kun hänet vihittiin munkiksi vuonna 1910, hän sai nimekseen veli Jakinf kreikkalaisen pyhimyksen Hyacinthin mukaan. Myöhemmin hän toimi Petsamon luostarin johtajana eli igumenina. Kun hän palasi Valamoon, hänet vihittiin suureen skeemaan. Slaavilaisessa perinteessä suureen skeemaan vihitty kilvoittelija saa yleensä vapautuksen luostarin töistä ja voi siten keskittyä rukoilemiseen oman aikataulunsa mukaan. Suureen skeemaan vihittävät ovat yleensä vanhoja munkkeja ja nunnia. (Suomen ortodoksisessa kirkossa on tällä hetkellä yksi skeemanunna, Lintulan luostarissa kilvoitteleva äiti Melania, joka tunnettiin ennen suureen skeemaan vihkimistä nimellä äiti Taisia.) Valamoon palattuaan isä Jakinf sai uuden nimen Johannes, joten hänet tunnettiin siitä lähtien skeemaigumeni Johanneksena. Kun hänet liitettiin pyhien joukkoon, hänen nimekseen tuli pyhittäjä Johannes Valamolainen. Mm. Valamon vanhuksen kirjeitä -teoksen kautta omankin aikamme ihmisille tuttu skeemaigumeni Johannes kuoli Valamossa 5.6.1958. Hänen kuolinpäivänsä 5.6. on myös hänen muistopäivänsä.

Synaksarion – pyhien elämäkerrat

Suomalainen nimipäiväkalenteri on myös taustaltaan pyhimyskalenteriin perustuva. Eri päivillä oli aiemmin katolisen kirkon pyhimysten nimiä, joiden paikan ottivat vähitellen pyhimysten nimistä johdetut nimet. Listaan tuli kirkollisten nimien lisäksi myös ei-kristillisiä nimiä. Vähitellen nimilistamme on muokkautunut nykyisekseen. Tällaista ei ole tapahtunut ortodoksisessa kalenterissa, vaan se on säilyttänyt pyhimyskalenteriluonteensa.

Ortodoksisen kirkon julkaisuneuvosto on julkaissut Synaksarion-teossarjan, joka sisältää kootusti yli 5 000 pyhän elämäkerrat. Teossarjan ilmestyminen kesti 17 vuotta, keskimääräisen vauhdin ollessa teos vuodessa. Yksi teos sisältää aina yhden kuukauden pyhien elämäkerrat. Sarjan ensimmäinen kirja, joka sisälsi syyskuussa muistopäiviään viettävien pyhien elämäkertoja, ilmestyi vuonna 2002. Sarja aloitettiin syyskuusta, sillä ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäisestä päivästä. Sarjan viimeinen kirja, joka kattoi elokuun muistopäivät, ilmestyi viime vuonna. Kirjasarja löytyy myös verkosta osoitteesta https://ort.fi/muistopaivahakemisto. Lisäksi ortodoksinen kirkko julkaisee vuosittain Ortodoksisen kalenterin, jossa luetellaan kunakin päivänä muistettavia pyhiä, tosin ei yhtä täydellisenä luettelona kuin Synaksarionissa. Lisäksi Ortodoksisessa kalenterissa on kunkin päivän pyhimysten nimistä tehty luettelo etunimistä.

Edellä mainituista suomalaisista pyhistä on maininta Ortodoksisessa kalenterissa. Koska viime vuonna pyhien joukkoon liitettyjen Johannesten muistopäivät sisältävät osat olivat jo ilmestyneet aiemmin, heidän elämäkertansa liitettiin sarjassa viimeisenä ilmestyneeseen, elokuun pyhät sisältävään osaan.

Asko Palviainen

Kirjoittaja on FM ja Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija.

Kiitämme yhteistyöstä ja asiantuntija-avusta Suomen ortodoksisen kirkon viestintä- ja julkaisupalveluita.