200 vuotta Zachris Topeliuksen syntymästä

Mitä mieleesi nousee, kun kuulet nimen Topelius? Ehkä Välskärin kertomukset tai Maamme-kirja, ehkä Sylvian joululaulu tai Kesäpäivä Kangasalla, ehkä sadut Adalmiinan helmi ja Koivu ja tähti? Nämä kaikki teokset ovat Topeliuksen käsialaa, mutta hänen laaja elämäntyönsä käsitti hurjan paljon muutakin.

Zachris (Zacharias, Sakari, Z.) Topelius syntyi 14.1.1818 Kuddnäsin tilalla Uudenkaarlepyyn liepeillä. Hänen isänsä oli piirilääkäri ja kansanrunojen kerääjä Zacharias Topelius (vanhempi) ja äitinsä kauppiaantytär Catharina Sofia Calamnius. Poikaa kasvatettiin huolella ja häntä kannustettiin luoviin harrastuksiin.

11-vuotiaana Topelius lähetettiin ensin Oulun triviaalikouluun ja jo 13-vuotiaana Helsinkiin valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin J. L. Runebergin yksityisoppilaana. Siitä parin vuoden kuluttua hän kirjoitti ylioppilaaksi vain 15-vuotiaana. 22-vuotiaana hänet promovoitiin maisteriksi, vuonna 1847 hän valmistui tohtoriksi. Oppiarvo oli vasta luotu, ja Topeliuksen nykymittapuulla suppea väitöskirja käsitteli muinaissuomalaisten avioliittohistoriaa ja naisten asemaa. Topelius eli ja toimi merkittävissä piireissä: opiskeluaikanaan hän sai vaikutteita toisaalta Runebergien ajattelusta, toisaalta pohjalaisen osakunnan piiristä J. V. Snellmanilta, joka toimi osakunnan kuraattorina.

Toimittaja, kirjailija ja satusetä

Zachris Topelius, kuvaaja C. A. Hårdh / Helsingin kaupunginmuseo.

Vuodesta 1841 Topelius toimi suositun Helsingfors Tidningarin toimittajana. Hän julkaisi lehdessä toisaalta kantaaottavia, sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä juttuja ja toisaalta runoja ja jatkokertomuksia. Jälkimmäisistä tunnetuin on Ruotsi-Suomen historiaa ja yhteiskuntaluokkien kamppailua kuvaava Välskärin kertomuksia, joka on myöhemmin ilmestyi myös kirjasarjana (1853–1867). Muita samoihin aikoihin ilmestyneitä historiallisia jatkokertomuksia on koottu teoksiksi Talvi-iltain tarinoita (1881–1886) ja Tähtien turvatit (1890).

Topelius kirjoitti paljon lapsille. 1850-luvulla lastenlehdessä Eos ilmestyi lähes kuusikymmentä hänen kirjoittamaansa satua tai lastenrunoa. Monesti Topeliuksesta puhutaankin ”satusetänä”. Luonnon kirja (1860) ja Maamme-kirja (1876) taas on kirjoitettu alkeisopetuksen oppikirjoiksi. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös lukuisia historiallisia näytelmiä sekä libretto Suomen ensimmäiseen oopperaan Kaarle kuninkaan metsästys (1852).

Opettaja, professori ja rehtori

Vuosina 1846–1950 Topelius toimi Helsingin lyseon historian ja ruotsin opettajana. Vuonna 1850 hänet nimitettiin – hakematta – Helsingin yliopiston ylimääräisen historian professorin virkaan. Viran saamisen taustalla olivat hänen kirjoittamansa historialliset tutkielmat, romaanit ja näytelmät, mutta myös suomalaisuusaate ja runoista heijastuva Venäjä-myönteinen poliittinen kanta. Hän oli Helsingin yliopiston rehtorina vuosina 1875–1878, mutta ei tullut valituksi sen jälkeen uudelleen.

Yhteiskunnallinen aktiivi, kulttuurin ystävä ja naisasiamies

Korkeiden virkatöidensä ohessa Topelius osallistui monenlaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän kannatti eläinsuojeluaatetta ja perusti vuodesta 1870 alkaen Toukokuunyhdistyksiä, joissa lapsia opetettiin suojelemaan ja hoitamaan pikkulintuja. Suurempi tarkoitus oli kasvattaa lapsista solidaarisia sekä luontoa että toisia ihmisiä kohtaan. Myös hänen lauluissaan ja saduissaan tavataan usein pikkulintuja, kuten vaikkapa Sylvian joululaulusta tuttu sirkuttaja.

Topelius oli myös Suomen Taideyhdistyksen ensimmäinen sihteeri toistakymmentä vuotta. Hän myötävaikutti mm. kuvataideopetuksen alkuun. Hän toimi myös Suomen Muinaismuistoyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana heti sen perustamisesta 1870 alkaen ja myöhemmin Muinaistieteellisen toimikunnan (myöh. Museovirasto) jäsenenä. Lisäksi hän oli Helsingin rouvasväenyhdistyksen sihteeri ja toimi ruotsalaisessa virsikirjakomiteassa ensin jäsenenä ja sitten puheenjohtajana. Hänen virsiään on myös suomalaisessa virsikirjassa. Niistä tunnetuimpia ovat jouluvirsi En etsi valtaa, loistoa ja kouluvirsi Totuuden henki.

Viimeiset vuodet ja juhlallisuuksia

Topelius oli naimisissa kotikaupunkinsa kauppiaan tyttären Emilie Lindqvistin kanssa vuodesta 1845 tämän kuolemaan 1885 saakka. Elämänsä viimeiset vuodet Topelius vietti Sipoossa Björkudden-tilallaan. Hänen 80-vuotisjuhliaan vietettiin tammikuussa 1898 näyttävin menoin, ja hänen kuoltuaan pari kuukautta myöhemmin olivat hautajaiset merkittävän suuret. Hämeen Sanomat päätti hautajaisista kertovan juttunsa (22.3.1898) näin: ”Koululaiset seisoivat tienreunustalla. Mahdottomia ihmisjoukkoja oli liikkeellä. Puodit olivat suljetut, kouluilla lupaa ja liput puolitangoissa. Sää oli erinomaisen kaunis.”

14.1.2018, Sakun, Sakarin ja Sakariaksen nimipäivänä, vietetään Zachris Topeliuksen syntymän 200-vuotisjuhlaa. Topelius-seura ja Topeliuksen synnyinkaupunki Uusikaarlepyy järjestävät erilaista juhlaohjelmaa sekä itse syntymäpäivänä että pitkin vuotta.

Onerva Ollila

Kirjoittaja on FM ja Almanakkatoimiston graafinen suunnittelija.