Yöttömästä yöstä

Kesän ensimmäinen kuukausi, joka on kesäkuu, alkoi muutama päivä sitten. Kesäkuukausina pidetään nykyään kesä-, heinä- ja elokuuta. Vanhan ajanlaskun mukaan ensimmäinen kesäpäivä oli 14.4. ja ensimmäinen talvipäivä 14.10. Näiden lisäksi merkkipäiviä olivat vielä keskikesä 14.7. ja keskitalvi 14.1.

Tähtitieteellisenä keskikesän hetkenä voitaneen pitää kesäpäivänseisausta, jolloin Aurinko saavuttaa pohjoisen kääntöpiirin. Tänä vuonna se tapahtuu juhannuspäivänä 21.6. klo 13.51. Miksi sitten vanhan ajanlaskun keskikesä on melkein kolme viikkoa myöhemmin?

Vaikka Aurinko saavuttaa pohjoisen kääntöpiirin kesäkuussa, ei sää ala vielä silloin kylmenemään. Jos tarkastelee pitkän ajan säätietoja, huomaa, että sää vielä lämpenee kesäpäivänseisauksen jälkeen muutaman viikon ajan. Kesän lämpimin ajankohta osuu keskimäärin heinäkuun loppupuolelle eli 20.7. tienoille. Vasta sen jälkeen sää alkaa pikku hiljaa viilenemään.

Kesäpäivänseisauksena Aurinko saavuttaa pohjoisella pallonpuoliskolla suurimman korkeutensa taivaalla, kun se saapuu pohjoiselle kääntöpiirille. Tällöin päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään, jos yötä edes on. Pohjois-Suomessahan Aurinko ei laske lainkaan, vaan siellä vietetään kesällä yötöntä yötä.

Koulussa opetetaan, että napapiirin pohjoispuolella ei Aurinko kesällä laske. Todellisuudessa yöttömän yön raja kulkee lähes asteen napapiirin eteläpuolella. Tähän on syynä kaksi asiaa. Ensiksi Auringon nousu- ja laskuajat lasketaan Auringon kiekon yläreunan eikä keskipisteen mukaan. Toiseksi ilmakehä taivuttaa valoa. Tämä refraktiona tunnettu ilmiö on suurimmillaan horisontissa, jossa sen suuruus on 35 kaariminuuttia eli hieman yli puoli astetta. Jos näette Auringon juuri horisontin yläpuolella, on se todellisuudessa juuri horisontin alapuolella.

Kun huomioidaan nämä molemmat seikat, on yöttömän yön raja noin 50 kaariminuuttia (1 aste on 60 kaariminuuttia) napapiirin eteläpuolella. Raja kulkee hieman Kemin eteläpuolella. Yliopiston almanakasta katsomalla voi todeta, että Kemissä yötöntä yötä voi seurata vajaan viikon ajan eli 19.–24.6.2014. Havaitsijalla pitää olla kuitenkin täysin esteetön näkymä pohjoiseen horisonttiin. Tällöinkin Auringon ollessa alimmillaan sen yläreuna lähes hipaisee horisonttia. Parhaiten keskiyön Aurinkoa voi seurata Suomen pohjoisimmasta osasta. Nuorgamissa yötön yö alkoi jo toukokuun puolivälissä, ja sitä kestää heinäkuun 28. päivään saakka. Siellä Aurinko näkyy pohjoisessa ollessaan juhannuksena noin 3,5 asteen korkeudella.

Aivan pimeää ei ole edes Etelä-Suomessa. Kesäpäivänseisauksen aikaan Helsingissä Aurinko on 6,4 astetta horisontin alapuolella pohjoisessa ollessaan. Tällöin ns. yhteiskunnallinen eli porvarillinen hämärä on päättynyt, koska Aurinko on yli 6 astetta horisontin alapuolella. Nauttinen eli merenkulkijain hämärä on kuitenkin tuolloin menossa, joten merihorisontti on näkyvillä. Pohjoisella taivaalla näkyy siis Auringon valoa, joten pimeää ei ole. Kuitenkin Etelä-Suomessa voi taivaalta keskiyön aikaan etsiä kirkkaampia tähtiä. Kesäkolmion tähdet, Lyyran Vega, Joutsenen Deneb ja Kotkan tähdistön Altair näkyvät etelätaivaalla. Lisäksi Karhunvartijan Arcturus ja Ajomiehen Capella näkyvät paljain silmin. Himmeämpiä tähtiä voi etsiä kiikarilla.

Asko Palviainen

Kirjoittaja on almanakkatoimiston erikoissuunnittelija.