Liput liehuvat Miina Sillanpään päivänä 1. lokakuuta

Suomalaisin kalentereihin on vuodesta 2023 merkitty lipunkuva lokakuun 1. päivälle. Tuolloin vietetään Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää. Sen tarkoituksena on muistaa Miina Sillanpään elämäntyötä ja nostaa esille kansalaisvaikuttamisen merkitys yhteiskunnassa. 

Miina Sillanpään elämäntyötä on yhteiskunnassamme arvostettu laajasti, yli puoluerajojen, ja häntä muistetaan tarmokkaana kansalaisvaikuttajana. Siksi Miina Sillanpään päivä on nimetty kansalaisvaikuttamisen päiväksi, jota vietetään kaikkien suomalaisten järjestöjen ja yhdistysten yhteisenä päivänä.

Koska Sillanpään syntymäpäivä 4.6. on suomalaisessa kalenterissa puolustusvoimain lippujuhlan päivä, liputuspäiväksi valittiin 1.10., jolloin vuonna 1906 tulivat voimaan valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki Suomen suuriruhtinaskunnassa. 

Miina Sillanpää ministerinä. Kuva: Miina Sillanpään säätiö.

Lapsuus ja nuoruus tehtaantyttönä ja piikana

Miina Sillanpää (4.6.1866–3.4.1952) oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, poliitikko ja naisasianainen, joka nousi köyhistä oloista sosialidemokraattisen työväenliikkeen keskeiseksi vaikuttajaksi ja ensimmäiseksi suomalaiseksi naisministeriksi. Hän syntyi Jokioisilla yhdeksänlapsisen torppariperheen seitsemäntenä lapsena. Kiertokoulukin jäi Miinalta kesken, sillä hän meni jo 12-vuotiaana työhön Forssan pumpulikehräämöön ja 16-vuotiaana Jokioisten naulatehtaalle.

18-vuotiaana Miina Sillanpää muutti Porvooseen, jossa hän toimi 15 vuoden ajan piikana viidessä eri perheessä. Hän kävi työnsä ohella ahkerasti kirjastossa, luki lehtiä, osallistui kansanopistokursseille ja kiinnostui yhteiskunnallisista kysymyksistä. Vuonna 1898 Sillanpää oli jo mukana perustamassa Helsingin Palvelijataryhdistystä ja kuului näin suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen pioneereihin. Hänet valittiin vuonna 1901 Palvelijataryhdistyksen puheenjohtajaksi, ja hän toimi tehtävässä koko loppuelämänsä.

Vuosina 1900–1915 Miina Sillanpää työskenteli Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistyksen Palvelijatarkodin ja paikanvälitystoimiston hoitajana. Tämän jälkeen tie vei Osuusliike Elannon ravintoloiden tarkastajaksi (1916–1932) ja Sosialidemokraattisen työläisnaisliiton sihteeriksi (1932–1936). Lisäksi Sillanpää toimi vuosikymmenten varrella niin Palvelijatarlehden, Työläisnaisen kuin Toverittaren vastaavana toimittajana.

Kuvassa Forssan kehräämö 1940–1950-luvulla. Kuva: Museovirasto 

Kansanedustajaksi ja ministeriksi ensimmäisten joukossa

Suomeen valittiin vuonna 1907 ensimmäiset naiskansanedustajat. Yhdeksäntoista valitun joukossa oli myös Miina Sillanpää. Hän toimi sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana useaan eri otteeseen 1900–1940-luvuilla, kaikkiaan 38 vuoden ajan.

Tannerin hallituksessa Sillanpää oli toisena sosiaaliministerinä vuosina 1926–1927. Lisäksi hän vaikutti Suomen sosialidemokraattisen naisliiton ja Suomen sosialidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtajana ja oli keskeinen toimija ensikotitoimintaa perustettaessa. Talousneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1939.

Miina Sillanpään käynnistämä Ensi- ja turvakotien liiton työ jatkuu nykyään valtakunnallisena lastensuojelutyönä. Miina Sillanpään Säätiön painopisteinä ovat mm. kuntoutus ja hoito, kansanterveystyötä edistävä tutkimus sekä vanhusten asuinpalvelutoiminta. Sillanpään elämäntyötä pitää esillä Miina Sillanpään Seura.

Kuva Tampereen ensikodista vuonna 1951. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto

Suositellusta vakiintuneeksi liputuspäiväksi

Miina Sillanpään päivä sai ensi kerran sisäministeriön liputussuosituksen vuonna 2016, jolloin Sillanpään syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Sen jälkeen suosituksia annettiin vuosittain, kunnes päivä päätettiin lisätä vakiintuneiden liputuspäivien listalle vuodesta 2023 alkaen.

Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä on esimerkki liputuspäivästä, jonka vietto kasvoi liputussuositusten myötä niin laajaksi, että se päätettiin lisätä kalenteriin. Taustatyötä teki Miina Sillanpään Seura, joka ajoi aktiivisesti liputuksen vakiinnuttamista ja sai asialle laajan tuen. 

Suomalaisessa kalenterissa on nykyään 22 liputuspäivää, joista kuusi perustuu liputusasetukseen ja muut ovat ns. vakiintuneita liputuspäiviä. Sisäministeriön liputussuositukset linjaavat pitkälti sitä, mitkä liputuspäivät vakiintuvat niin, että ne on syytä merkitä myös kalenteriin.

Minna Saarelma-Paukkala

Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston nimipäiväasiantuntija, joka johti yhtiötä vuosina 2012–2025. Teksti on julkaistu alunperin vuonna 2020 ja päivitetty vuonna 2026.