Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain oranssia – halloween meillä ja muualla

Kaiverretut kurpitsat, kummitusilmapallot ja hämähäkkikoristeet ilmestyvät kauppoihin ja vanhemmat suunnittelevat toinen toistaan kammottavamman näköisiä tarjottavia lasten juhliin. Naamiaisasujen suunnittelu käy kuumana. Halloween lähestyy!

Yhdysvalloissa, josta halloween on meille rantautunut, sitä vietetään pyhäinpäivän (All Saints’ Day tai All Hallow’s Day 1.11.) aattona 31.10. (All Hallow’s Eve). Meillä kirkollinen pyhäinpäivä oli aikanaan myös kiinteästi 1.11., mutta vuodesta 1955 asti se ollut 31.10. ja 6.11. välinen lauantai. Suomalaisen pyhäinpäivän luonne on harras ja eroaa kovasti karnevalistisesta halloweenista. Siksi nämä kaksi juhlaa on haluttu meillä pitää erillään.

Suomessa halloweenin ajankohta vaihtelee

Erikoiskaupan liitto antoi vuonna 1999 suosituksen, jonka mukaan halloweenia juhlitaan Suomessa kansainvälisen tavan mukaan aina 31.10., viikonpäivästä riippumatta. Halloweenia ei merkitä almanakkaan, joten aivan virallista päivää sille ei ole olemassa. Käytännössä halloween-juhlien sijoittuminen onkin Suomessa hyvin kirjavaa: toiset juhlivat nimenomaan 31.10., toiset pyhäinpäivän aattona tai jopa pyhäinpäivän iltana.

Myös pyhäinpäivää edeltävää viikonloppua on ehdotettu halloweenin ajankohdaksi, jotta kumpikaan juhla ei häiritsisi toista. Vaihtelu on suurta, ja vaikuttaakin siltä, että ihmiset viettävät juhlaa silloin, kun heille itselleen parhaiten sopii. Koulujen ja päiväkotien halloween-sesonki saattaa kestää viikkoja, kun juhlia vietetään eri paikoissa vähän eri aikaan.

Myös juhlan nimi on omaksuttu suomen kieleen sellaisenaan. Toiset lausuvat sen amerikkalaisittain halouwiin, toisille kelpaa suomalaisempi ääntämys halloveen. Tarjottuja suomenkielisiä nimiä ovat olleet mm. kummitusjuhla, haamuaatto ja kurpitsajuhla, mutta mikään näistä ei ole vakiintunut käyttöön.

Halloweenin matka esikristilliseltä ajalta nykypäivään

Nykymuotoinen halloween on useamman kansanperinteen, kristinuskon ja kaupallistumisen monikerroksinen yhdistelmä. Juhlan varhaisin tunnettu edeltäjä on samhain, kelttiläisessä perinteessä vietetty sadonkorjuujuhla, joka ajoittuu loka–marraskuun vaihteeseen. Kristinuskon leviämisen myötä samhain-juhlaan sekoittui kristillisiä aineksia, ja nimet All Hallow’s Day ja All Hallow’s Eve vakiintuivat. Mukaan tuli vainajien muistelu, ja vainajien uskottiin olevan liikkeellä aattoyönä. Hiljalleen päivän nimi lyhentyi muotoon Hallow’een ja edelleen Halloween, joskin myös samhain-nimeä käytetään edelleen erityisesti Irlannissa.

Irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät juhlan mukanaan Yhdysvaltoihin, jossa juhla on vuosien saatossa saanut omat lisämausteensa. Amerikkalaiseen halloweeniin kuuluu karnevaalitunnelma ja naamioituminen. Kodit ja pihat koristellaan taidokkaasti kurpitsalyhdyillä ja kauhurekvisiitalla. Lapset soittavat naapureiden ovikelloja karkki vai kepponen -kierroksellaan makean saaliin toivossa.

Halloween rantautui Suomeen 2000-luvun alussa

Suomalaisten tietoisuuteen halloween tuli hiljalleen 1980- ja 90-luvuilla Amerikassa käyneiden vaihto-oppilaiden, elokuvien ja Aku Ankka -lehden välityksellä. Tuolloin se oli kuitenkin vielä selvästi vieras juhla suurimmalle osalle suomalaisia, mutta 2000-luvun alkuvuosina halloween alkoi jo vakiintua syksyn juhlakalenteriin.

Suomessa halloween on erityisesti lasten ja nuorten juhla. Sitä vietetään päiväkodeissa ja kouluissa naamiaisten, kauhukoristeiden ja karmivan näköisten herkkujen merkeissä. Halloween-disko puffetteineen on kouluikäisille suosittu tapa juhlia. Myös karkki vai kepponen -kierrokset ovat yleistyneet paikoin. Nuorille ja aikuisille halloween tarjoaa pimeän syksyn keskelle erilaisen tavan juhlia kodeissa ja kuppiloissa.

Muistetaan myös kotoinen kekrimme

Suomessa syksyinen sadonkorjuun juhla on ollut perinteisesti kekri (myös mm. keyri, köyri, keuri). Kekri oli aikoinaan työväelle joulua suurempi juhla, ja vuoden katsottiin päättyvän kekriin. Sille ei alun perin ollut määrättyä yhteistä päivää, vaan kussakin talossa vietettiin kekriä sen omaan työrytmiin parhaiten sopivaan aikaan. 1800-luvun kuluessa kekri liitettiin yhteen pyhäinpäivän kanssa, jolloin kristilliset perinteet alkoivat yhdistyä maanviljelysperinteisiin.

Kaupungistuneessa yhteiskunnassamme sadonkorjuujuhla ei ole enää ollut niin merkityksellinen. Viime vuosina sitä on alettu jälleen viettää, tarjoaahan se paikallisen vaihtoehdon amerikkalaiseksi ja kaupalliseksi mielletylle halloweenille.

Perinteet ovat kuitenkin jo niin sekoittuneita, että viettipä kumpaa juhlaa tahansa, on siinä helposti jotain toiselta lainattua. Parhaimmillaan saamme molemmista pimeän syksyn keskelle kaivattua väriä ja iloa!

Onerva Ollila

Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston viestintä- ja sisältöasiantuntija
Teksti pohjatuu 10/2018 julkaistuun blogitekstiin.

Kuva kahdesta kurpitsasta Onerva Ollila, muut kuvat: Adobe Stock