Nimipäivien vietto

Miksi Suomessa vietetään nimipäiviä?

Suomi on Ruotsin ohella niitä Euroopan maita, joissa on vahva nimipäiväperinne. Tämän perinteen taustalla on katolisen kirkon pyhimyskalenteri, josta muotoutui vuosisatojen aikana nykyisen kaltainen kansallinen nimipäiväkalenteri.

Pyhimysten palvonnasta merkkimiesten juhlintaan

Keskiajan katolisessa kulttuurissa pyhimyksillä oli tärkeä asema, ja heidän muistopäiviään vietettiin ahkerasti eri puolilla Eurooppaa. Juhlinnan kohteena oli tuolloin kuitenkin itse pyhimys, ei hänen mukaansa nimetty henkilö. Maallisempi nimipäiväperinne syntyi, kun Saksassa alettiin 1500-luvun alussa juhlia kaupunkien merkkimiehiä heidän nimikkopyhimystensä muistopäivinä. Näin juhlinnan kohteeksi alettiin mieltää itse henkilö eikä kyseisen päivän pyhimys. Tällainen nimipäivien vietto levisi Saksassa nopeasti myös muiden kansanryhmien keskuuteen.

Uskonpuhdistuksen jälkeen nimipäiviä viettivät Saksassa aluksi sekä katolilaiset että protestantit. Tilanne muuttui kuitenkin vastauskonpuhdistuksen aikana 1500-luvun puolivälissä, kun katolinen kirkko alkoi edistää pyhimysten nimien käyttöä kasteniminä ja nimipäivän viettoa. Protestantit, jotka hylkäsivät katolisen kirkon ”pyhimysten palvonnan”, alkoivat sen sijaan viettää syntymäpäiviään. Näin Keski-Eurooppa jakautui kahtia katoliseen nimipäiväperinteeseen ja protestanttiseen syntymäpäiväperinteeseen.

Nimipäiväperinteen leviäminen Suomeen

Nimipäiväperinne oli kuitenkin ehtinyt levitä Saksan protestanteilta Tanskaan jo uskonpuhdistuksen aikana. Luterilaisen Ruotsin säätyläispiireissä ja kaupungeissa nimipäivien vietto yleistyi 1600- ja 1700-luvuilla. Suomeen nimipäiväperinne saapui Ruotsista 1700-luvulla. Se levisi aluksi säätyläisten keskuudessa ja lounaisen Suomen maaseudulla. 1800-luvulla nimipäiviä alettiin viettää myös muualla maassa. Nimipäiväperinteen omaksumista tuki suomalainen nimipäiväkalenteri, jonka nimistö alkoi 1800-luvulla vastata väestön todellista nimenantoa. Vahvimmillaan nimipäiväperinne oli Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Katolisissa ja ortodoksisissa kulttuureissa nimipäiviä vietetään edelleen kirkollisen perinteen mukaan. Erityisen aktiivista nimipäivien vietto on katolisessa Puolassa ja ortodoksisessa Kreikassa. Suomen ja Ruotsin lisäksi nimipäiviä vietetään ei-kirkollisena juhlana muun muassa Latviassa ja Tšekissä.