logo sv

Blogi

Pyhällä Birgitalla on Suomessa tuhansittain kaimoja

Lokakuun 7. päivällä on suomalaisessa kalenterissa kuusi naisennimeä: Pirjo, Pirkko, Birgitta, Pipsa, Piritta ja Pirita. Suomenruotsalaisessa kalenterissa ovat taas samalla päivällä nimet Birgitta, Brita, Birgit, Britta ja Britt. Näiden kaikkien taustalla on 1300-luvulla elänyt pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerintytär, yksi Pohjoismaiden historian tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista naisista. 7.10. on pyhän Birgitan kirkollinen muistopäivä, joka on sekä hänen syntymäpäivänsä että hänen pyhimykseksi julistamisensa vuosipäivä (1391). Birgitta syntyi vuonna 1303 ja kuoli vuonna 1373.

Aatelisneidosta sääntökunnan perustajaksi

Birgitta Birgerintytär syntyi korkea-arvoiseen perheeseen Finstan kartanossa Ruotsissa. Hänen isänsä oli Uplannin laamanni Birger Perinpoika ja äitinsä kuningasperheen sukulainen Ingeborg Bengtintytär. Birgitta naitettiin 13-vuotiaana Ulf Gudmarinpojan kanssa, josta tuli laamanni ja valtaneuvos. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista kolme kuoli nuorina. Birgitta oli jo avioliittonsa aikana kiinnostunut hengellisistä asioista, ja vuonna 1341 hän lähti miehensä kanssa pyhiinvaellukselle Santiago de Compostelaan Espanjaan. Paluumatkalla Birgitan mies kuitenkin sairastui ja kuoli.

Miehensä kuoleman jälkeen Birgitan sai kutsumusnäyn elää Kristuksen morsiamena ja keskittyä hengelliseen elämään. Määrätietoisella Birgitalla oli hyvät suhteet kuningashuoneeseen, ja hän alkoi neuvoa kuningas Maunu Eerikinpoikaa ristiretken järjestämisessä Novgorodiin. Retki kuitenkin epäonnistui, ja välit kuningasperheeseen katkesivat.

Vuonna 1349 Birgitta lähti pyhiinvaellukselle Roomaan, jonne hän jäikin asumaan loppuelämäkseen. Hän asettui seurueineen vuonna 1354 Piazza Farnesen varrella olevaan taloon, jossa edelleen toimii birgittalaissisarten keskus. Vuonna 1370 paavi antoi luvan birgittalaissääntökunnan perustamiselle Ruotsin Vadstenaan, ja tytär Katariinasta tuli luostarin abbedissa. Myöhemmin sääntökunnan toiminta laajeni Naantaliin, Tallinnaan ja eri puolille maailmaa. Nykyään birgittalaissisaria on Suomessa Turussa ja Virossa Piritan luostarissa Tallinnassa.

Pyhä Birgitta oli tunnettu vahvoista ilmestyksistään, joita on koottu teokseen Pyhän Birgitan Ilmestykset (1492). Lisäksi hän kirjoitti rukouksia ja laati yhdessä Petrus Skänningeläisen kanssa liturgisen laulukokoelman Cantus sororum, joka pohjautuu Birgitan näkyihin.

Birgitan kuoltua hänen lepopaikakseen tuli Vadstenan luostari. Hänen kanonisointiaan ajettiin innokkaasti, ja vuonna 1391 paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi. Vuonna 1999 paavi Johannes Paavali II julisti pyhän Birgitan vielä Euroopan suojeluspyhimykseksi yhdessä Italian suojeluspyhimyksen Katariina Sienalaisen ja juutalaissyntyisen filosofinunnan Edith Steinin kanssa.

Kuvassa Carl Larssonin "Ord och bild" -lehdelle tekemä laveeraus, jonka pohjana on Larssonin Göteborgin tyttöoppikouluun maalaama fresko pyhästä Birgitasta.Kuvassa Carl Larssonin "Ord och bild" -lehdelle tekemä laveeraus, jonka pohjana on Larssonin Göteborgin tyttöoppikouluun maalaama pyhä Birgitta -aiheinen fresko.

Tulen jumalatar ja irlantilaisnunna

Birgitta-nimen taustalla on kelttiläisen tulen ja valon jumalattaren nimi Brigid tai Brigit. Nimi on johdettu sanasta brigh tai briganti, jonka merkitys on ’vahvuus’, ’korkea’ tai ’ylhäinen’. Nimi esiintyy myös latinalaistettuna muodossa Brigida tai Brigantia.

Ensimmäinen laajasti tunnettu Brigida oli irlantilainen nunna, Kildaren luostarin perustaja pyhä Brigida (k. n. 525). Tämä Brigida tunnettiin keskiajalla myös Suomessa, ja hänen muistopäiväänsä vietettiin 1. helmikuuta. Turun hiippakunnan messukirjan Missale Aboensen (1488) pyhimysluettelossa häntä ei mainita, mutta Mikael Agricolan Rucouskiriassa (1544) lukee tällä päivällä Brigida Neitzyt. Suomen almanakassa irlantilaisnunnan nimi oli 1.2. vuosina 1705–1898 muodossa Brigitta. Nykyään tällä päivällä on Riitta.

Birgitan päivän nimet kalenterissa

Ruotsin pyhän Birgitan päivää vietettiin Suomessa jo keskiajan lopulla, ja Birgitta mainitaan niin Missale Aboensessa (1488) kuin Agricolan Rucouskiriassa (1544.) Nimi oli 7. lokakuuta jo ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa 1705, aluksi vuoteen 1890 asti ja uudelleen vuodesta 1952.

1800-luvun lopulla almanakan nimistö alkoi vähitellen suomalaistua. Vuonna 1890 Birgitta-nimen tilalle 7.10. tulikin sen kansanomainen nimiasu Pirkko. Vuonna 1950 tälle päivälle lisättiin myös Pirjo, mutta jo vuonna 1952 alkuperäinen Birgitta palasi näiden rinnalle kalenteriin. Vuonna 1973 päivälle lisättiin vielä Piritta, vuonna 1984 Pirita ja vuonna 2015 Pipsa.

Birgitta ja sen sisarnimet muodostavat yhden merkittävimmistä naistennimien ryhmistä Suomessa. Lokakuun 7. päivän nimillä on vuonna 2021 lähes 80 000 elossa olevaa nimenkantajaa. Nämä nimet ovat olleet suosittuja etenkin sotien jälkeen syntyneillä suurilla ikäluokilla. Suosituin niistä on Pirjo (29 540), jonka jäljessä tulevat Pirkko (24 322), Birgitta (14 666), Birgit (3111), Piritta (2537), Brita (1723), Pirita (1578), Pipsa (854), Britta (712) ja Britt (384). Lisäksi irlantilaisen pyhä Brigitan vanhalla päivällä 1.2. olevalla nimellä Riitta on jopa 38 434 nimenkantajaa, sekin on suurten ikäluokkien suosikkinimi. ­– Näissä luvuissa ovat mukana niin ensimmäiset kuin jälkimmäiset etunimet. Yhdysnimiä, kuten Pirjo-Leena tai Britt-Marie, ei sen sijaan ole laskettu mukaan.

Hyvää nimipäivää kaikille pyhän Birgitan kaimoille!

Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston johtaja ja nimistöntutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa.

Päälähteenä on käytetty Päivi Setälän ja Eva Ahlin toimittamaa teosta Pyhä Birgitta – Euroopan suojeluspyhimys (2003).

Nimenkantajien lukumäärät on saatu Digi- ja väestötietoviraston etunimitilastosta 9.8.2021 (www.avoindata.fi).

Login Form