logo sv

Blogi

Ystävänpäivä on rakastavaisten ja ystävyyden päivä

Helmikuun 14. päivänä on suomalaisissa kalentereissa merkintä ”ystävänpäivä”. Englanninkielisessä maailmassa päivä tunnetaan nimellä St. Valentine’s Day tai pelkkä Valentine.

Pyhä Valentinus oli 200-luvulla elänyt Rooman piispa, jonka kerrotaan kastaneen ja vihkineen kristittyjä avioliittoon salaa. Niinpä hänestä tulikin rakastavaisten ja avioliiton suojeluspyhimys. Legendan mukaan pyhä Valentinus koki marttyyrikuoleman 14. helmikuuta 269. Valentinuksesta on säilynyt hyvin vähän tietoa, joten on epäilty, että legendaan viittaavia henkilöitä on mahdollisesti ollut useampia kuin yksi.

Ystävänpäivän juuret ovat kuitenkin todennäköisesti vielä 200-lukua kauempana: antiikin Roomassa vietettiin helmikuun puolivälissä lupercalia-nimistä hedelmällisyysjuhlaa. Helmikuun puoliväliin ajoittui tuolloin vuoden loppuminen. Arvellaan, että tähän juhlaan liittyvät rituaalit yhdistyivät kristilliseen pyhän Valentinuksen päivään, jolloin päivä sai entistä romanttisempia sävyjä. 

Eurooppalaisia perinteitä

Valentinuksen päivää on vietetty laajalti läntisessä maailmassa. Suomessakin nimi Valentinus on ollut kalentereissa helmikuun 14. päivän kohdalla jo 1400-luvulta lähtien. 1900-luvun alussa se jäi pois almanakoista, mutta palasi taas vuonna 2000 Valentin-muodossa. 

Englannissa Valentinuksen päivää on vietetty ahkerasti. Siitä on mainintoja esimerkiksi William Shakespearen näytelmissä Hamlet ja Kesäyön unelma, mistä voi päätellä päivän olleen jo 1500-luvun lopulla melko tunnettu. Pyhän Valentinuksen päivän perinteisiin kuuluivat esimerkiksi lemmenarpajaiset, joissa etsittiin paria, sekä lemmenkirjeiden lähettäminen. Värssyt kirjoitettiin itse tai jätettiin ammattikirjoittajan tehtäväksi, ja allekirjoitukseksi riittivät pelkät nimikirjaimet.

Päivään liittyy myös kosolti muita uskomuksia. Keski- ja Etelä-Euroopassa on ajateltu, että linnut valitsevat kumppaninsa juuri Valentinuksen päivänä. Yhdysvalloissa pyhän Valentinuksen päivää alettiin viettää 1800-luvun puolivälissä, ja Manner-Euroopassa päivä yleistyi toden teolla toisen maailmansodan jälkeen kukkakauppiaiden huomattua päivän markkinapotentiaalin.

Kanadasta Suomeen vuonna 1987 lähetetty ystävänpäiväkortti.Kanadasta Suomeen vuonna 1987 lähetetty ystävänpäiväkortti. Kuva: Onerva Ollila

Suomen ystävänpäivätapoja

Suomeen nykymuotoinen ystävänpäivän juhlinta saapui 1980-luvulla kauppiaiden välityksellä. Kansainvälistyvä Suomi innostui punaisista sydämistä, hempeistä pikkulahjoista ja ystävänpäiväkorteista, ja päivä vakiintui pikkuhiljaa talviseen juhlaperinteeseemme. Almanakkaan ystävänpäivä pääsi livahtamaan ensin vahingossa vuosina 1989–1991, mutta vasta vuonna 1996 se katsottiin Helsingin yliopistossa niin vakiintuneeksi, että merkintä jäi pysyvästi almanakan sivuille. Suomessa ystävänpäivä eroaa monista muista maista siten, että meillä päivän alle mahtuu sekä romanttista rakkautta että toverillista ystävyyttä. Muualla päivä on leimallisemmin rakastavaisten juhla.

Nykyisin ystävänpäivän suomalainen ydin on läheisten muistamisessa, mutta päivän sisältö on huomattavasti kepeämpi kuin vaikkapa joulun. Ystävän tai rakastetun kanssa voidaan käydä elokuvissa, syömässä tai kahvilla. Hempeitä kukkakimppuja ostetaan puolisolle tai itselle kotiin. Erilaiset ystävänpäivän kaupalliset tarjoukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus: milloin esiin nostetaan vaaleanpunaisia tuotteita, milloin tarjotaan elämystä ”kaksi yhden hinnalla” tai ”kaverille puoleen hintaan”. Ystävänpäivän vietto on selvästi vakiintunutta, mutta toiset vierastavat sen kaupallista taustaa ja kuluttamiseen keskittyviä perinteitä.

Kirjoittaja on FM ja Yliopiston almanakkatoimiston graafinen suunnittelija. Teksti on julkaistu aiemmin teoksessa Ajan tasalla – suomalainen kalenteri tänään. Otava 2019.

Login Form