logo sv

Blogi

Palmusunnuntaina liikkuvat virpojat ja trullit

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, virpojat toivottavat loruillaan ihmisille siunausta ja trullit kiertelevät kylillä. Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?

 The Entrance of Christ into Jerusalem Gustav König: The Entrance of Christ into Jerusalem (1841)

Palmusunnuntai, joka on kalenterissa aina viikkoa ennen pääsiäistä, aloittaa kirkkovuodessa ns. pääsiäisjakson. Pääsiäistä edeltävällä hiljaisella viikolla muistellaan Jeesuksen elämän viimeisiä, Golgatan ristille johtaneita päiviä. Palmusunnuntaina kirkoissa puhutaan Jeesuksesta, joka ratsasti Jerusalemiin aasilla. Kansanjoukko hurrasi ja heitti hänen tielleen palmunoksia. Näistä palmunoksista sunnuntai onkin saanut nimensä.

Palmusunnuntaita on kristillisessä kirkossa vietetty tiettävästi jo 300-luvulla. Jerusalemissa kristityillä oli tapana kokoontua Öljymäelle laulamaan ja muistelemaan Jeesuksen saapumista aasin selässä kaupunkiin – eli Kunnian kuninkaan alennustietä, kuten sitä on kirkossa kutsuttu. Kotiin palattiin kulkueessa, jossa kannettiin palmun tai oliivipuun oksia ja laulettiin ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen”. Läntisessa kirkossa palmusunnuntain juhlinta vakiintui 600-luvulla. Monissa katolisissa maissa järjestetään nykyäänkin suuria palmusunnuntain kulkueita. Oksia tuodaan kirkkoihin siunattavaksi, ja niitä jaetaan seurakuntalaisille.

Virvon, varvon tuoreeks, terveeks

virpominen museovirasto
Sirkka ja Toivo Poutanen virpovat koristelluilla pajunoksilla Kerttu ja Matti Kyytistä. Kuva: Museovirasto
Pohjoisessa Euroopassa palmunoksat korvattiin pajun tai koivun oksilla. Keväällä pajussa on tuohon aikaan pajunkissoja, ja koivunoksat alkavat kauniisti vihertää, kun ne tuodaan sisälle vesiastiaan. Suomessakin papit siunasivat katolisena aikana palmusunnuntain oksia, kunnes reformaation jälkeen, vuonna 1529, niiden siunaaminen kiellettiin valtakunnassa. Kodeissa pajun ja koivun oksat kuitenkin kuuluvat edelleen palmusunnuntaihin. Niiden kanssa on maljakkoon usein laitettu kevään kukkia, keltaisia narsisseja.

Pajunoksien siunaaminen kuului myös ortodoksisen kirkon käytäntöihin Venäjällä. Itäisessä kirkossa palmusunnuntain aatto on ns. Lasaruksen lauantai, jolloin pappi siunaa oksat ja antaa ne seurakuntalaisille. Karjalassa kehittyi omaleimainen virpomisperinne, joka levisi myös Itä-Suomen luterilaisille alueille. Palmusunnuntaita onkin siellä yleisesti kutsuttu virposunnuntaiksi. Tuona sunnuntaina etenkin lapset kiertelivät sukulaisten ja naapurien luona ja toivottivat heille siunausta virpomalla. Jokaiselle virvottavalle annettiin oma oksa, joka oli usein koristeltu paperikukin, ja virpojat saivat palkakseen pääsiäismunia, karamelleja tai kolikkoja. Ortodoksisissa kodeissa oksat oli tapana laittaa ikonin yläpuolelle, ja niillä virvottiin myös lehmiä navetassa. Virpomisloruja oli erilaisia, kuten:

Uudella vitsalla virvoitan,
vanhan kuoren kirvoitan.
Enkä suurta palkkaa vaadi,
Jumala sinua siunatkoon.

Vähitellen virpominen levisi muuallekin Suomeen, varsinkin sotien jälkeen karjalaisten siirtolaisten mukana. Useimmille suomalaisille tutuin virpomisloru nykyään lienee:

Virvon, varvon
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle!

Virpojanoidat sekoittavat perinteitä

trulleja museovirastoTrulleja Muoniossa 1960-luvulla. Kuva Museovirasto.Virpomisperinne sai läntisessä Suomessa aivan uusia muotoja 1970-luvulla. Palmusunnuntain virpojat alkoivat pukeutua noidiksi tai trulleiksi, joilla on huivit päässä ja kahvipannut kädessä, usein värjätyt kasvotkin. Noidat liittyvät uskomukseen, jonka mukaan pahat voimat pääsevät mellastamaan vapaasti, kun Kristus lankalauantaina – siis pitkänperjantain ja pääsiäisen välissä – makaa haudassaan. Noitien ja trullien uskottiin silloin ahdistelevan etenkin karjaa, ja heitä oli syytä pelätä.

Pohjanmaalla poltetaan nykyäänkin lankalauantaina pääsiäiskokkoja, joiden alkuperäisenä tarkoituksena oli noitien karkottaminen. Pääsiäistulilla saattaa yleisön joukossa kierrellä nokinaamaisia noitia – muistona ajoista, jolloin noitien uskottiin lentävän pääsiäisyönä luudillaan mustien kissojensa kanssa Kyöpelinvuorelle. Lentävästä noidasta tulikin yleinen kuva-aihe suomalaisiin pääsiäiskortteihin. Noidaksi tai trulliksi pukeutuminen liitettiin vähitellen myös karjalaisilta omaksuttuun virpomisperinteeseen. Pienet noidat kulkevat nykyään ovelta ovelle virpomavitsojen kanssa, makeiden palkkioiden toivossa.

Siunausta toivottavat virpojat ja pahantahtoiset noidat sopivat tietenkin huonosti yhteen. Varsinkin maamme ortodoksit ovat kokeneet näiden hyvin erilaisten perinteiden yhdistämisen loukkaavana. ”Palmusunnuntain sanomaan eivät kuulu noidat ja kupariset kahvipannut. Miten noita voi toivottaa onnea?”, kysyi arkkipiispa Leo MTV:n uutisissa vuonna 2015. Ortodoksit ja monet muutkin kristityt Suomessa muistuttavat siitä, että virpomisen tarkoitus on toivottaa virvottavalle kaikkea hyvää elämään, ei kerjätä itselle herkkuja tai pelotella pahoilla noidilla.

Kirjoittaja on Yliopiston almanakkatoimiston johtaja ja nimistöntutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa.

Login Form