logo sv

Blogi

Kesällä viihdytään markkinoilla

Yksi Yliopiston almanakan mukavimmista anneista kesälomalaiselle on perusteelliset luettelot Suomen tori- ja markkinapäivistä. Almanakan loppupuolelle on listattu niin Kouvolan litviikkimarkkinat (18.8.), Nakkilan nahkiaismarkkinat (30.9.) kuin Suonenjoen syysmarkkinat (12.10)., sekä sadat muut maamme pienet ja suuret markkinat. Markkinatiedot ovat olleet almanakassa käytännössä aina: jo ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa 1705 oli lueteltu ”Wuotiset markinat. Suures Ruhtinan Maasa Suomesa ja Pohian Maalla.”

0718 markkinat kristiinankaupunki tmpkKristiinankaupungin markkinat / www.markkina.net, TMK Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy

Markkinat olivat Suomessa 1800-luvun puoliväliin saakka tärkein yksittäinen kaupankäynnin muoto. Siksi ne olivat myös tärkeä osa suomalaista almanakkaa: sekä myyjien että ostajien oli tiedettävä, milloin missäkin kylässä oli markkinat. Muuten jäi suolakalat saamatta, viljat myymättä ja uusi lehmä hankkimatta. Markkinoilla oli myös sosiaalinen ulottuvuus: siellä kuultiin uutiset ja juorut ja ylipäätään tavattiin ihmisiä oman kylän ulkopuolelta. Markkinoilla nuoret pääsivät tutustumaan toisiinsa, ja moni löysi puolisonkin.

Vuoden 1894 almanakka (Helsingin horisontin mukaan):

 Uudenmaan lääni:

”Helsingissä, torstaina 4 p:nä Lokakuuta.

Helsingin markkinat on aiottu yksinomaan suolakalan kauppaa warten.”

 Oulun lääni:

”Iissä, kewäällä kymmenen päiwää, jotka Oulun läänin kuwernööri tarkemmin määrää ja yleisölle kuulutuksien kautta ilmoittaa.” 

Kaupankäynnin tavat ovat muuttuneet historian kuluessa moneen kertaan. Markkinakauppa on kuitenkin pysynyt mukana kaiken aikaa, sillä se on pystynyt sopeutumaan kansalaisten tarpeisiin ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin. Markkinakauppa palvelee ihmisen sosiaalista puolta kaikkina aikoina: markkinoilla kaupanteko ei ole vain tuotteiden siirtymistä tiskiltä kassiin, vaan toisen ihmisen kohtaaminen on iso osa markkinoiden viehätystä. Nykyisin suuri osa myyjistä on osa-aikaisia, mutta kokopäiväisesti kiertäviä markkinakauppiaitakin on edelleen noin 850.

Vuoden 1941 almanakka (Helsingin horisontin mukaan):

 Mikkelin lääni:

”Mikkeli, keskiviikkona ja torstaina sillä viikolla, jona 15 p. maaliskuuta sattuu tai, jos silloin on pyhä, edellisinä arkipäivinä, ainoastaan käsi- ja kotiteollisuus- sekä maataloustuotteiden, turkisnahkojen, valmistamattomien vuotien, metsänriistan ja eläimien kauppaa varten.”

1950-luvulta vuoteen 2000 saakka tiedot tori- ja markkinapäivistä koottiin kauppa- ja teollisuusministeriössä, josta ne toimitettiin Helsingin yliopistoon. Vuodesta 2001 lähtien tori- ja markkinapäivätiedot on koonnut Markkinaperinteen tuki Ry / Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy. Yhä edelleen ne julkaistaan vuosittain Yliopiston almanakassa ja mobiilialmanakassa. Tiedot Suomen paikkakuntien tori- ja markkinapäivistä ovat helposti saatavilla, kun nappaa almanakan – paperisen tai sähköisen – mökille ja kesän reissuille mukaan! 

Kirjoittaja on FM ja Almanakkatoimiston graafinen suunnittelija

Login Form