logo sv

Blogi

Kaanaan häät, härkäviikot ja hiiren jäljet – mitä kaikkea liittyy loppiaiseen?

Joulun tärkeimmät päivät alkavat olla takana. Jotkut meistä ovat täynnä tonttulauluja ja laatikoita jo joulupäivänä ja toiset jättävät joulun taakseen uudenvuoden juhlissa. Joillakin joulu jatkuu aina Nuutin päivään saakka. Useimmilla suomalaisilla joulu kuitenkin päättyy loppiaiseen, ja tammikuun kuudetta vietetäänkin monissa kodeissa kuusenkoristeita pakaten ja neulasia imuroiden. Mutta mikä loppiainen oikein on juhliaan?

Loppiaisen kristillinen tausta

Kristillisestä näkökulmasta loppiaisen vietolla on useita merkityksiä, joista monet ovat peräisin jo vanhalta ajalta. Loppiainen on itse asiassa joulua vanhempi juhla: sitä vietettiin jo 200-luvulla Jeesuksen syntymäjuhlana. Päivä 6.1. valikoitui vastapainoksi edellisenä päivänä vietetylle pakanalliselle aurinkojuhlalle.

Loppiaista on juhlittu myös Jeesuksen kasteen juhlana. Tällöin siitä voidaan käyttää nimeä teofania, joka palautuu siihen, että Jeesuksen kasteessa Jumala ilmestyi ihmiskunnalle ensimmäistä kertaa Pyhänä Kolminaisuutena. Itäisessä kristikunnassa loppiaista vietetään juuri tässä merkityksessä. Ortodoksikirkossa teofania on joulunajan huipentuma, jolloin suoritetaan suuri vedenpyhitys. Juhlassa pyhitettyä vettä käytetään myöhemmin mm. kristittyjen kotien siunauksissa.

Kolmas vanha loppiaisjuhlan merkitys palautuu Kaanaan häihin, joissa Jeesus aloitti julkisen toimintansa.

Varhaisella keskiajalla nämä vanhat loppiaisaiheet väistyivät läntisissä kirkkokunnissa. Tilalle tuli kertomus itämaan tietäjistä, jotka tulivat Jeesus-lapsen luo Beetlehemiin ja antoivat tälle lahjoja. Monissa kielissä loppiainen onkin nimeltään kolmen kuninkaan päivä. Loppiaisesta käytetty termi epifania eli Herran ilmestyminen liittyy myös tietäjien vierailuun: tällöin Jumala ilmestyi Jeesuksessa tietäjille ja koko maailmalle. Kertomuksessa tietäjät edustavat vieraita kansoja, mikä osoittaa kristinuskon kuuluvan kaikille. Siksi loppiaista vietetään myös lähetystyön päivänä.

Maallisia näkökulmia loppiaiseen

Loppiainen on joulun lopettamisjuhla, jonka suomalainen nimikin viittaa loppumiseen. Tässä merkityksessä loppiaista on vietetty varsinkin kaupungeissa (maaseudulla, erityisesti Länsi-Suomessa, joulun päätti Nuutin päivä 13.1.). Päivään liittyy uskomus, jonka mukaan loppiaisena on satanut puolet talven lumesta. Lumimyrsky loppiaisena ennusti huonoa vuotta: "Jos loppiaisena on jyväaitan polku ummessa, niin se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven." Loppiaisesta alkoivat härkäviikot eli joulua seuraava pyhätön aika, jolloin vetohärät valjastettiin taas työntekoon. Samasta ajasta on käytetty myös nimitystä selkäviikot, joka viittaa talven selkään.

Tällä hetkellä loppiainen on suomalaisessa kalenterissa kiinteästi 6.1. ja se on arkipäivään osuessaan useimmille palkallinen vapaapäivä. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Vuosina 1973–1991 loppiainen oli viikonloppuun sidottu pyhä, jota vietettiin tammikuun 6. ja 12. päivän välisenä lauantaina. Viikonloppuun sitominen varmisti, että loppiaisviikko oli ehjä työviikko. Kirkko oli kuitenkin tyytymätön loppiaisen (ja helatorstain) viikonloppuun sitomiseen, ja vuoden 1981 piispainkokouksesta alkaen pohdittiin, kuinka pyhät saataisiin takaisin varsinaisille päivilleen. Eduskunta teki päätöksen loppiaisen (ja helatorstain) palauttamisesta oikeille päivilleen vuonna 1985, mutta presidentti Mauno Koivisto määräsi lakia vahvistaessaan, että se tulee voimaan vasta vuoden 1992 alusta.

Asia nousi uudestaan esiin syksyllä 2013, kun työmarkkinajärjestöt ilmoittivat aloittavansa kirkon kanssa neuvottelut loppiaisen ja helatorstain muuttamisesta jälleen viikonloppuun osuviksi pyhiksi. Arkipyhäselvityksen ensimmäinen osa on valmistui elokuussa 2014. Sen perusteella kirkko ilmoitti, ettei se näe syytä siirtää loppiaista tai helatorstaita viikonloppuun. Työmarkkinajärjestöt selvittävät edelleen arkipyhien vaikutusta työaikaan.

Jämsäläinen sanonta kuuluu: "Jos loppiaisena sataa lunta niin paljon, että hiiren jäljet peittyvät, niin sinä vuonna ei tule lumesta puutetta." Kuinkahan käy vuonna 2015?

Kirjoittaja on Almanakkatoimiston graafinen suunnittelija.

Login Form