logo sv

Blogi

Almanakkatoimiston alkuajoilta

Yliopiston almanakkatoimiston perustamisesta tulee 20 vuotta 16.12.2014. Pyöreitä vuosia juhlittiin elokuussa Tähtitorninmäellä. Tilaisuudessa Almanakkatoimiston entinen johtaja Heikki Oja muisteli Almanakkatoimiston alkuaikoja. Allaoleva on lyhennelmä juhlapuheesta. Taustaksi kerrottakoon vielä, että almanakkaerioikeudella tarkoitetaan 1700-luvulta alkaen vallinnutta yksinoikeutta julkaista suomalaista almanakkaa. Privilegion hallinta kulkeutui Ruotsin tiedeakatemialta Turun Akatemialle, Keisarilliselle Aleksanterin Yliopistolle ja lopulta Helsingin yliopistolle. Helsingin yliopisto ei kustantanut kalentereita itse, vaan vuokrasi erioikeuden jollekin kirjapainolle. Viimeisin erioikeuden vuokraaja oli Ajasto Osakeyhtiö.

Heikki Oja:

"Yliopiston almanakkatoimiston perustamisen taustalla oli se, että yli 200-vuotinen almanakkaerioikeus oli tullut tiensä päähän. Suomi oli 1990-luvun puolivälissä liittymässä Euroopan unioniin ja vanha privilegio oli EU:n kilpailusäännösten vastainen.

Yliopistolla oli pari vuotta aikaa valmistella asiaa. Minä olin toiminut Yliopiston almanakan vastuuhenkilönä tähtitieteen laitoksella 1970-luvun lopulta alkaen, ja 90-luvun alussa esitin yliopiston keskushallinnolle omia ajatuksiani siitä, miten almanakkaliiketoiminta tulisi järjestää. Yliopisto tilasi almanakkaselvityksen Heikki Lammelta, joka johti Helsingin yliopiston Kehityspalvelut Oy:tä. Tämä oli firma, joka koetti kaupallistaa yliopistossa koottua tietoa ja kokemusta.

Heikki Lampi katsoi selvityksessään, että liiketoiminta olisi mielekästä ja kannattavaa, kunhan saataisiin varmuus, että yliopistolla on täysi tekijänoikeus nimipäiväluetteloon. Heikki Lammen mukaan almanakkaliiketoiminta olisi järkevintä sijoittaa Kehityspalvelut Oy:n yhdeksi osastoksi.

Näin tehtiin. Yliopisto perusti vuoden 1994 lopulla almanakkatoimiston ja nimitti minut sen johtajaksi. Minulla oli kokemusta liike-elämästä sen verran, että olin toiminut yliopistovirkani ohella Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan julkaisupäällikkönä ja junaillut Ursan markkinointia ja julkaisujen myyntiä.

Almanakkaerioikeus päättyi vuoden 1994 lopussa, ja siinä minä sitten olin raapimassa päätäni ja miettimässä, miten pannaan alulle kokonainen uusi liiketoiminnan muoto, almanakkatietämyksen myyminen.

Ensimmäinen isompi asia oli varmistaa, että almanakkatoimistolla on jotain rahanarvoista myytävää. Yliopiston sisäisillä sopimuksilla nimipäiväluettelon tekijänoikeuden valvominen ja myynti oli siirretty almanakkatoimistolle. Viikkoa sen jälkeen, kun almanakkaprivilegio oli päättynyt, erään laajalevikkisen lehden välissä julkaistiin kalenteri, jossa oli käytetty yliopiston nimipäiväluetteloa. Lähetimme kustantajalle hinnastomme mukaisen laskun, jota firma ei suostunut maksamaan. Asia siirrettiin asianajajille. Viisi vuotta asiaa käsiteltiin eri oikeusasteissa, kunnes korkein oikeus antoi lopullisen päätöksensä ja vahvisti yliopiston tekijänoikeuden nimipäiväluetteloon.

Nimipäivien ohella almanakkatoimisto alkoi myydä kaikkia muitakin tietoja, joita kalenterien teossa tarvitaan. Samoin rupesimme laatimaan valmiita kalenteripohjia, sillä virheettömän kalenterin teko vaatii hyvin tarkkaa työtä. Apuna minulla oli Arja Latvala, joka oli toistakymmentä vuotta kanssani laatinut ja tarkistanut Yliopiston almanakan sivuja ja toisaalta taittanut Ursassa tähtitieteellisiä kirjoja ja lehtiä.

Almanakkatoimiston perustamisvaiheessa meillä oli vielä hatara kuva siitä, keille markkinointi tulisi kohdistaa. Ensimmäistä esitettä varten ostimme Tilastokeskukselta noin 10 000 osoitetta sopivista kohderyhmistä – julkaisijoista, mainostoimistoista, suurimmista firmoista –, mutta tärkein kohderyhmä olisivat tietysti ne, jotka olivat jo aikaisemmin tehneet kalentereita. Luettelo näistä oli kuitenkin vain siihenastisella erioikeuden haltijalla, Ajastolla.

Mutta ei hätää. Kaikki Ajaston julkaisemat kalenterit oli vapaakappalelain mukaan luovutettu myös Yliopiston vapaakappaletoimistoon. Soitin sinne heti vuoden 1995 alussa ja kysyin, sopiiko minun tulla tutustumaan kalentereihin. Minut toivotettiin tervetulleeksi, koska vapaakappalekokoelma on vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Niinpä vietin koko alkuvuoden 1995 osan päivää vapaakappaletoimiston kalenterikokoelmien keskellä Hämeentien loppupäässä ja imin itseeni tietoa ja tunnelmia erilaisista kalentereista. Palkkasin avuksi pari opiskelijaa, jotka jatkoivat kokoelmien läpikäyntiä, kunnes almanakkatoimistolla oli käytössä lähes täydellinen luettelo kaikista edellisen kymmenen vuoden sisällä Suomessa julkaistuista kalentereista ja almanakoista. Keräsimme lisäksi erilaisista julkisista lähteistä kalenterinjulkaisijoiden osoitteet. Luettelon kalentereista – parituhatta erilaista tasku-, pöytä- ja seinäkalenteria – sijoitimme vastaperustetuille internetsivuillemme ja osoitteistoa tarjosimme kenen tahansa ostettavaksi.

Toimenpide ei luonnollisesti miellyttänyt Ajastoa, joka oli siihen asti tehnyt kaikki suomalaiset kalenterit. Ajasto valitti meidän toiminnastamme opetusministeriön tekijänoikeusneuvostolle, joka totesi kuitenkin lausunnossaan, että almanakkatoimisto on toiminut aivan lakien ja asetusten puitteissa. Listojen avulla Almanakkatoimisto pääsi liiketoiminnassaan eteenpäin. Uusi kilpailutilanne ylläpiti silti närää, joka jätti leimansa koko almanakkatoimiston alkutaipaleelle. Mainittakoon vielä, että vanha Ajasto Osakeyhtiö oli eri firma kuin nykyinen Ajasto Paperproducts Oy.

Suomeen kehittyi vuodesta 1995 alkaen nopeasti hyviä, päteviä ja edullisia kalenterifirmoja ja kalenteripainoja, ja niin almanakkatoimistokin alkoi kasvaa tasaisesti. Meillä almanakkatoimistossa oli ilo seurata, miten kalenterien kirjo Suomessa yhtäkkiä röyhähti kasvuun ja erilaisia, innovatiivisia ja fiksuja kalentereita alkoi ilmaantua maamme kaikilta nurkilta."

Professori, tähtitieteilijä Heikki Oja toimi Yliopiston almanakkatoimiston johtajana vuosina 1994–2012.

Login Form