logo sv

Blogi

Naistenviikko lupaa sateita

Suomalaisessa almanakassa on heinäkuussa ns. naistenviikko 18.–24.7. Silloin kalenterissa on pelkästään naisten nimipäiviä. Viikko tunnetaan myös akkainviikkona tai ämmäviikkona – jopa akkain kusiviikkona. Vanhan kansan mukaan naistenviikolla sataa aina, sillä naiset ovat kovia itkemään. ”Jos on poudat, niin varokaa ämmäviikkoa; kyllä ämmät kastelevat”, sanottiin esimerkiksi Viljakkalassa. Koska naistenviikko sijoittuu heinätöiden aikaan, sen säätä on seurattu erityisen tarkasti.

Naistenviikko alkaa Riikka-nimen päivällä 18.7., joka on tänä vuonna perjantai. Tämän jälkeen  nimipäiviään viettävät Sari, Saara, Sara, Salla ja Salli (19.7.), Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret ja Margareeta (20.7.), Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna (21.7.), Leena, Matleena, Leeni ja Lenita (22.7.), Olga ja Oili (23.7.) sekä Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja (24.7.).

Ensi vuonna näiden 33 nimen joukkoon pääsee myös Sarita, joka tulee kantanimensä Saaran päivälle 19.7. Kaikkiaan Suomessa on yli 600 000 naista, jotka viettävät nimipäiväänsä naistenviikolla. Moni nimipäiväsankari järjestää tuolloin puutarhakutsut mansikkakakkuineen ja kesäisine juomineen – ellei sitten sada.

Kuinka seitsenpäiväinen naistenviikko syntyi kalenteriimme?

Naistenviikon pohjana olivat keskiaikaisen Turun hiippakunnan kalenterin kaksi naispyhimyksen päivää: Jeesuksen oppilaan Magdalan Marian eli Maria Magdaleenan päivä 22.7. ja roomalaissyntyisen marttyyrineitsyt Kristiinan päivä 24.7. Ensimmäisestä suomenkielisestä almanakasta, joka on vuodelta 1705, löytyvätkin nämä molemmat: M Magdal. 22.7. ja Christiana 24.7. Myöhemmin niiden tilalle tulivat suomalaisemmat nimiasut Magdaleena (1908) ja Kristiina (1950) sekä muita näihin nimiin pohjautuvia naistennimiä: Leena, Matleena, Leeni ja Lenita sekä Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja. Nimi Magdaleena tarkoittaa Magdalan kaupungista kotoisin olevaa ja Kristiina viittaa kristittyyn naiseen.

Pyhän Margaretan, 300-luvun vainoissa kuolleen marttyyrineidon, muistopäivä oli kirkon kalentereissa pitkään 13.7. Myös vuoden 1705 almanakasta löytyy 13.7. Margareta. Jo vuonna 1706 nimi oli kuitenkin ensi kerran nykyisellä päivällään 20.7. Pitkävokaalinen muoto Margareeta on ollut almanakassa vuodesta 1908. Myöhemmin sen rinnalle otettiin kotoisammat Marketta, Maarit, Reetta, Reeta ja Maaret. Margareta on alun perin kreikkalainen nimi, joka merkitsee helmeä.

Neljäs naistenviikon nainen oli Vanhan testamentin Saara, patriarkka Aabrahamin vaimo. Nimi on ollut suomalaisessa almanakassa 19.7. vuodesta 1709. Aluksi se oli muodossa Sara ja vuodesta 1852 Saara. Jo tätä ennen se oli esiintynyt 1600-luvun virsikirjojen kalentereissa samalla päivällä. Myöhemmin tälle päivälle 19.7. on otettu myös Saaraan pohjautuvat Sari, Salla ja Salli – ja uudelleen myös Sara. Nimi on hepreankielinen, ja se merkitsee ruhtinatarta.

Vuonna 1755 naistenviikolle otettiin myös raamatullinen Johanna 21.7., erikoisemman Praxedes-nimen tilalle. Uuden testamentin Johanna oli yksi Jeesuksen tyhjälle haudalle menneistä naisista. Tämän heprealaisen nimen merkitys on ’Jumala on armollinen’.

Kun almanakkaan tuli Venäjän vallan aikana vuonna 1868 vielä Olga 23.7., kalenterissa oli jo kuusi naista peräkkäin. Ruhtinatar Olga (k. n. 969) oli Kiovan Venäjän ensimmäinen kristitty hallitsija. Myöhemmin tälle päivälle sijoitettiin Olgan suomalainen nimiasu Oili. Olga on muinaisskandinaavisen, pyhää merkitsevän Helga-nimen slaavilainen muoto.

Naistenviikko oli 1900-luvulle asti kuusipäiväinen. Vuonna 1929 almanakkaan otettiin Freedrik-nimen tilalle 18.7. sekä siihen pohjautuva miehennimi Rieti että naisennimi Riika. Nimien taustalla on muinaissaksalainen Friedrich, jonka osat merkitsevät rauhaa ja mahtavaa. Vuoden 1950 nimipäiväuudistuksessa Kustaa Vilkuna sijoitti kuitenkin tälle päivälle ainoastaan naisennimen Riikka. Näin naistenviikosta tuli vihdoin seitsenpäiväinen. Suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissa naistenviikko on sen sijaan edelleen kuusipäiväinen.

Moni suomalainen jännittää tänäkin vuonna, kuinka sateinen naistenviikosta mahtaa tulla – varsinkin, jos tuolle viikolle on suunniteltu kesähäitä tai muita juhlia. Pitävätköhän paikkansa vanhan kansan ennustukset, joiden mukaan ”Reetta pissii pirahuttaa”? Tai ”kun matleenanpäivänä sataa, sataa seitsemän viikkoa”?

Kirjoittaja on nimistöntutkija ja Almanakkatoimiston johtaja.

Login Form