logo

Nimipäivät | Namsdagar | Name days

Nimipäivien vietto

Miksi Suomessa vietetään nimipäiviä?

Suomi on Ruotsin ohella niitä Euroopan maita, joissa on vahva nimipäiväperinne. Tämän perinteen taustalla on katolisen kirkon pyhimyskalenteri, josta muotoutui vuosisatojen aikana nykyisen kaltainen kansallinen nimipäiväkalenteri.

Pyhimysten palvonnasta merkkimiesten juhlintaan

Keskiajan katolisessa kulttuurissa pyhimyksillä oli tärkeä asema, ja heidän muistopäiviään vietettiin ahkerasti eri puolilla Eurooppaa. Juhlinnan kohteena oli tuolloin kuitenkin itse pyhimys, ei hänen mukaansa nimetty henkilö. Maallisempi nimipäiväperinne syntyi, kun Saksassa alettiin 1500-luvun alussa juhlia kaupunkien merkkimiehiä heidän nimikkopyhimystensä muistopäivinä. Näin juhlinnan kohteeksi alettiin mieltää itse henkilö eikä kyseisen päivän pyhimys. Tällainen nimipäivien vietto levisi Saksassa nopeasti myös muiden kansanryhmien keskuuteen.

Uskonpuhdistuksen jälkeen nimipäiviä viettivät Saksassa aluksi sekä katolilaiset että protestantit. Tilanne muuttui kuitenkin vastauskonpuhdistuksen aikana 1500-luvun puolivälissä, kun katolinen kirkko alkoi edistää pyhimysten nimien käyttöä kasteniminä ja nimipäivän viettoa. Protestantit, jotka hylkäsivät katolisen kirkon ”pyhimysten palvonnan”, alkoivat sen sijaan viettää syntymäpäiviään. Näin Keski-Eurooppa jakautui kahtia katoliseen nimipäiväperinteeseen ja protestanttiseen syntymäpäiväperinteeseen.

Nimipäiväperinteen leviäminen Suomeen

Nimipäiväperinne oli kuitenkin ehtinyt levitä Saksan protestanteilta Tanskaan jo uskonpuhdistuksen aikana. Luterilaisen Ruotsin säätyläispiireissä ja kaupungeissa nimipäivien vietto yleistyi 1600- ja 1700-luvuilla. Suomeen nimipäiväperinne saapui Ruotsista 1700-luvulla. Se levisi aluksi säätyläisten keskuudessa ja lounaisen Suomen maaseudulla. 1800-luvulla nimipäiviä alettiin viettää myös muualla maassa. Nimipäiväperinteen omaksumista tuki suomalainen nimipäiväkalenteri, jonka nimistö alkoi 1800-luvulla vastata väestön todellista nimenantoa. Vahvimmillaan nimipäiväperinne oli Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Katolisissa ja ortodoksisissa kulttuureissa nimipäiviä vietetään edelleen kirkollisen perinteen mukaan. Erityisen aktiivista nimipäivien vietto on katolisessa Puolassa ja ortodoksisessa Kreikassa. Suomen ja Ruotsin lisäksi nimipäiviä vietetään ei-kirkollisena juhlana muun muassa Latviassa ja Tšekissä.

Nimipäivätapoja ennen ja nyt

Suomalaisilla oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa monia myöhemmin kadonneita nimipäiväperinteitä. Useilla paikkakunnilla päivänsankari herätettiin varhain aamulla laululla – tai jopa torvisoitolla tai pistoolin laukauksella. Usein onnittelijat olivat pukeutuneet asuihin, joissa heitä ei tunnistettaisi. Päivänsankari heitettiin yhdessä korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Naimattomille miehille ja naisille saatettiin tehdä oljista ja vanhoista vaatteista ”puolisoksi” ihmisen kokoinen nimipäivänukke, joka tuotiin salaa päivänsankarin sänkyyn tämän nukkuessa.

Nimipäiväkutsut

Yleensä päivänsankarin luo kokoonnuttiin nimipäiväkutsuille, joilla tarjottiin kaljaa tai kahvia ja leivonnaisia. Tyypillinen tarjottava oli vehnärinkeli, jonka keskelle laitettiin pikkuleipiä. Jos päivänsankari kieltäytyi järjestämästä kutsuja, hänet saatettiin rangaistukseksi heittää sikolättiin. Nuoriso järjesti mielellään erilaisia piirileikkejä ja tansseja nimipäivien kunniaksi. Pelimannin säestyksellä saatettiin tanssia aamuun asti.

Nimipäiväsankarille koristeltiin usein pieni nimipäiväpuu tai nimipäiväsalko, johon kiedottiin koristeköynnöksiä ja ripustettiin seppeleitä ja lahjoja. Lahjat saatettiin laittaa myös juhlapöydälle pienen nimipäiväkuusen alle. Nimipäiväseppeleitä tehtiin talvisaikaan havuista, kesäisin kukkasista. Kauniisti koristeltuja nimipäiväkruunuja tehtiin taas puusta tai metallilangasta.

Nimipäivälahjat

Lahjoiksi annettiin onnittelukortteja tai taidokkaasti kirjailtuja nimipäivätauluja, joissa oli onnittelurunoja. Tyypillisiä lahjoja olivat myös korut, palmikkonauhat, huivit, lusikat, kynät ja muut pikkutavarat. Nimipäiväkorttien lähettäminen postitse yleistyi 1900-luvun alussa.

Nykyään suomalaiset viettävät nimipäiviä lähinnä pieniä lahjoja antamalla ja kahvikutsuja järjestämällä. Onnittelulaulujakin lauletaan. Nimipäivätietoja julkaistaan säännöllisesti radiossa, sanomalehdissä ja internetsivuilla. Päivänsankareita muistetaan myös päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Onnittelukortteja lähetetään edelleen, mutta yhä useammin päivänsankaria onnitellaan puhelinsoitolla, tekstiviestillä, sähköpostiviestillä tai Facebookissa. 

Lisätietoa:

Minna Saarelma, Nimipäiväjuhlat. Kirjapaja 2006. 

Login Form